KATSAUS SUOMEN TALOUDELLISEEN TILAAN 1896-1900
1. Elinkeinot
Maanviljelys
Maanviljelys, jota vielä useimmilla paikkakunnilla maassamme harjoitetaan ekstensiivisellä ja jotenkin alkuperäisellä tavalla, on etenkin parannettujen maanviljelyskoneiden käyttöönottamisen kautta, yksityisten edistyneempien maanviljelysten esimerkistä sekä maanviljelysopistojen ja -yhdistysten vaikutuksesta kuin myös valtion maanviljelysvirkamiesten toiminnan kautta viimeisinä vuosikymmeninä huomattavasti edistynyt rahvaankin ja pienviljelijäin keskuudessa, minkä vuoksi sellaiset onnettomuudet kuin 1860-luvun kato- ja nälkävuosien uusiutuminen, eivät enää ole ajateltavissa. Mainittujen vuosien kova kokemus osoitti nimittäin kuinka arveluttava siihen saakka maassa erittäin yksipuolisesti harjoitettu jyväviljelys oli, ja sai aikaan sen muutoksen maanviljelyksessä, josta on ollut seurauksena maan meijerihoidon nopea edistyminen sekä niitynviljelyksen ja karjanhoidon tehokas kohottaminen.
Ne parannukset, joita maanviljelyksen alalla siten on toimeenpantu, ovat luonnollisesti ensiksi astuneet näkyviin suuremmissa maanviljelyksissä, etenkin niillä tiloilla, joiden omistajat kuuluvat herrassäätyyn, missä korkeampi sivistys sekä helpommin tarjona olevat pääomat ovat tehneet nopeamman ja enemmän menestystä tuottavan siirtymisen uudempiin työ- ja viljelystapoihin mahdolliseksi. Varsin suuressa määrin joudutti tätä käännettä Suomen maan- viljelyksessä sekin seikka, että samoihin aikoihin karjan- tuotteiden, etenkin voin, hinnat ja menekkisuhteet maailmanmarkkinoilla kääntyivät edullisiksi, jota Suomenkin maanviljelys, ruotsalaisten ja tanskalaisten välityksellä sai hyväkseen käyttää.
Sen taloudellisen menestyksen kautta karjanhoidon kehittämisen selvittämisen hyväksi tehdyistä ponnistuksista, on varakkaampien maanviljelijäin esimerkki tehokkaammin voinut vaikuttaa köyhempäänkin väestöön ja pienviljelijöihin ja nopeammin aikaan saanut parannuksia, kuin mitä muutoin maanviljelyksessä olisi ollut mahdollista.
Mainittavimmat ja yleisimmät edistykset ovat nähtävinä etenkin siirtymisessä kaksi-, kolmi- ja nelivuoroisesta viljelyksestä järjestettyyn vuoro- ja koppeliviljelykseen. Kehitys tapahtuu tietenkin hitaasti, minkä vuoksi viisivuotis- ajanjakso on liian lyhyt aika, jotta edistykset voisivat astua näkyviin jyrkästi rajoitetuissa luvuissa, mutta niiden tilojen lukumäärä, joilla on pantu käytäntöön vuoroviljelys ja keinotekoinen heinänviljelys, kasvaa vuosi vuodelta. Etenkin pohjoisissa lääneissä on tämä muutos ollut huomattava ja heinänviljelys suuressa määrin edistynyt, etupäässä siitä syystä että jyvänviljelys niissä on melkoisesti epävarmempi kuin eteläisissä lääneissä, ja kun sen lisäksi on näyttäytynyt mahdolliseksi menestyksellä valloittaa heinänviljelykselle laajoja aikaisemmin joutomaina pidettyjä suomaita.
Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääneissä kuin myös muutamissa osissa Viipurin, Hämeen ja Vaasan läänejä perustuu maanviljelys yhä vielä pääasiallisesti viljan- tuotantoon (ruis ja kaura), sen kun katsotaan parhaiten vastaavan mainittujen seutujen yleisiä viljelyssuhteita; näillä seuduilla ovat myös keinotekoiset lannoitteet päässeet laajaan käyttöön. Pohjanmaan ja Keski-Suomen laajojen suomaiden perkaus on kuitenkin viime aikojen kenties huomattavin ja tärkein edistysaskel Suomen maanviljelyksen alalla.
Etenkin näiden viljelysten kautta on maamme meijeriliikkeen nopea kehitys ollut mahdollinen. Muutamin paikoin toimitetaan näitä viljelyksiä ojittamalla, savittamalla ja polttamalla suomaita; näin menetellään muutamin paikoin Etelä-Pohjanmaata. Toisilla seuduilla taasen on käytössä ainoastaan ojitus ja savittaminen, mitä yksinkertaista menettelytapaa varsin suurella menestyksellä on käytetty Pohjanmaan pohjoisemmissa osissa. Vanhaa kaskenviljelystä harjoitetaan nykyään enää vain maan itäosissa, Mikkelin ja Kuopion lääneissä, ja sekin on laissa rajoitettu ainoastaan muutamiin tapauksiin.
Uudenaikaisten maanviljelyskoneiden tuottama ajan ja työn säästö on luonnollisesti vaikuttanut niin, että tärkeimmät näistä koneista, kuten niitto- ja puimakoneet, vähitellen ovat tulleet käyttöön ympäri maata pienemmilläkin tiloilla, missä varat suinkin ovat sen sallineet; ja missä varoja on yksityisiltä puuttunut, siellä ovat useammat yhdessä hankkineet näitä koneita. Harvoin puuttuu enää nykyään tiloilta kääntöaura, rulla- ja jousikarhi, jyrä ja niittokone, ja myös ruohon kuivattaminen heinäksi toimitetaan nykyään pääasiallisesti erityisten kuivauslaitosten avulla, jonka kautta suuressa määrin on vähennetty satunnaisen sadeilman heinänsadolle vahingollista vaikutusta. Parempia työkaluja on seurannut peltojen huolellisempi ojitus ja kyntö sekä jalompien rehukasvien lisääntyvä viljely.
Karjanhoito ja meijeritalous
Ajanjakson kuluessa on hevosten, lehmien ja sikojen lukumäärä kasvanut, muiden elukkalajien lukumäärässä on sitä vastoin tapahtunut vähennystä. Huomattava on, että sarvikarjassa vähennys on kohdannut ainoastaan härkiä, sonneja ja nuorta karjaa. Lampaan- ja vuohenhoito on jo kauan aikaa ollutvähenemässä. Katsotaanpa monin paikoin lampaiden elättämisen tuottavan enemmän vaivaa kuin hyötyä, pääasiassa siitä syystä, että sen tärkein tuote, villa, ei ole kyllin hienoa kutomateollisuuden tarpeisiin, ja että sen sijaan kauppaan on tullut muita aineita.
Villan kehruuta ja kudontaa sekä vuohenhoitoa ei sen vuoksi enää yleisemmin tavata muualla kuin kaukaisemmilla seuduilla. Sianhoitoa on viime aikoina meijeritalouden kehityksen rinnalla paljon koitettu edistää. Ponnistukset ovat pääasiallisesti tarkoittaneet pika- ja samalla suurikasvuisen sikarodun kasvattamista.
Metsätalous
Järkiperäistä metsänhoitoa järjestettyine lohkohakkuineen ja metsänkylvöineen metsän jälleenkasvua varten tavataan yksityismetsissä oikeastaan vain poikkeustapauksissa. Viime vuosikymmeninä puutavaramarkkinoilla vallinneet edulliset hinnat sekä niiden aiheuttama hillitön hakkuu ovat sen vuoksi vaikuttaneet niin, että yksityismetsät useimmilla paikkakunnilla ovat suuresti harvenneet. Toiselta puolen ovat kaskenpoltto ja tervanpoltto hävittäneet suuria metsäaloja. Jykevämpiä tarvepuita, joita vielä pari vuosi- kymmentä sitten oli jokseenkin runsaasti, on sen vuoksi enää sangen harvassa, ja missä hakkuuta ei ole jatkettu niin pitkälle, että aivan paljaita maita on syntynyt, kuten paikoittain on tapahtunut rannikkoseuduilla, hakataan nykyään melkein kaikkialla myöskin nuorta metsää, josta otetaan polttopuita, hiomopuita ja propsia, joita jälkimmäisiä tavaralajeja on viime aikoina kysytty hyvin paljon. Tämän vuoksi on joukko maanviljelijöitä etenkin rannikkoseuduilla ja tiheään asutuilla paikkakunnilla joutunut siihen asemaan, ettei heillä ole metsää edes kotitarpeikseen enää maatiloillaan.
Hienommankin puutavaran hinnan kohoaminen sekä alkava metsänpuute ovat kuitenkin herättäneet yleisemmän käsityksen metsien arvosta sekä vaikuttaneet, ettei metsä- palstoja enää niin usein kuin ennen myydä summakaupalla ja umpimähkään. Myöskin metsän käyttämisessä kotitarpeisiin, polttopuiksi, aidaksiksi ja rakennuspuiksi noudatetaan monessa paikoin suurempaa säästäväisyyttä. Usein on metsänhaaskuu johtunut köyhyydestäkin ja sivistyksen puutteesta. Hyvin säilytettyjä ja hoidettuja metsiä tavataan sen vuoksi vielä lukuisien vanhojen herraskartanoiden mailla, paitsi kruununtiloilla, joilla hakkuu on muuten rajoitettu, sekä muutamien teollisuuslaitosten omistamilla tiloilla.
Lisääntyvän metsänpuutteen ja kohoavien puutavaran hintojen johdosta ovat näet viime aikoina muutamat kauppiaat ja teollisuuslaitokset alkaneet ostaa metsäisiä maatiloja, joilla varsinainen maanviljelys sittemmin suuremmassa tai pienemmässä määrin on lakkautettu, mutta metsät sitä vastoin on asetettu järkiperäisen hoidon alaisiksi.
Teollisuus
Viisivuotisjakso on ylimalkaan ollut edistyksen aikakausi sekä raaka- että jalostusteollisuudelle, ja tämä koskee sekä tuotannon kvantitatiivista että sen kvalitatiivista puolta. Ajanjakson kahtena viimeisenä vuonna voi kuitenkin muutamissa tuotannonhaaroissa huomata pysähdystä tahi vieläpä taantumistakin, johtuen osittain epäsuotuisista tuotantosuhteista, osittain muista samaan aikaan sattuneista masentavista seikoista.
Kaikissa teollisuudenhaaroissa voidaan aina vuoteen 1899 huomata yhtäjaksoista edistystä sekä työläisten luku- määrään että tuotannon arvoon nähden ja harvoja poikkeuksia lukuunottamatta myös työpaikkojen lukuun katsoen. Mainittuna vuonna tapahtuu taantuminen, joka ilmenee tuotannonarvon vähenemisenä kivi- ja rakennus- teollisuudessa sekä pysähdyksenä nahka- ja kutoma- teollisuudessa. Vielä selvemmin astuu taantuma näkyviin seuraavana vuonna, jolloin edelliseen vuoteen verrattuna havaitaan vähennys sekä tuotannonarvoon että työläisten lukuun nähden kivi-, nahka- ja rakennusteollisuudessa sekä ilmeinen pysähdys metalli-, kutoma-, vaatetus- ja kemiallisessa teollisuudessa. Työpaikkojen lukukin on vuonna 1900 useimmissa näissä teollisuudenhaaroissa joko alentunut edellisestä vuodesta tai pysynyt ennallaan.
Tästä vähennyksestä huolimatta ovat teollisuustoiminnan tulokset edullisemmat aikakauden lopulla kuin sen alussa ja suuremmat kuin minään edellisenä vuonna. Yksistään paperi- ja puuteollisuuden lisääntyminen on yllin kyllin korvannut kivi-, nahka- ja rakennusteollisuuden vähennyksen aikakauden kahtena viimeisenä vuonna, ja näissäkin havaitaan vuonna 1900 lisääntymistä sekä työpaikkojen ja työläisten lukuun että tuotannon arvoon nähden, verrattuna vastaaviin lukuihin edellisen aikakauden lopussa.
Suurin suhteellinen lisäys tuotannon arvossa vuodesta 1895 on havaittavissa ravinto- ja nautintoaineteollisuudessa sekä metalliteollisuudessa. Ensinmainitussa teollisuudenhaarassa ovat lisäyksen aikaansaa-neet etenkin kauppajauhomyllyt, sokeri-, tupakka- ja kivennäisvesitehtaat. Samaan ryhmään on myös luettava paloviinanvalmistus, jonka tuotannonarvo on kaksinkertaistunut vuodesta 1895. Tuntuvasti vähempi on lisäys ollut olut- ja portterivalmistuksessa.
Metalliteollisuudessa on pääasiassa konepajojen ja valimojen tuotanto kasvanut eniten, kaksin-kertaiseksi. Vielä suurempi on lisäys kuitenkin ollut rautakaivosteollisuudessa, jonka tuotannon arvo likipitäen 36-kertaistunut. Vähin tuotannon lisääntyminen on ollut nahkateollisuudessa.
Kauppa
Viisivuotisjakso on ollut suotuisa maamme taloudelliselle edistymiselle. Tähän vaikutti osaltaan se, että vuoden 1895 sato oli harvinaisen runsas sekä rahansaanti ajanjakson alkaessa ja ensi puoliskolla niinikään hyvä. Halu käyttää tuottavaan tarkoitukseen maan luonnonvaroja heräsi uudella voimalla ja edullisten rahaolojen vaikutuksesta syntyi uusia teollisuudenhaaroja ja laajennettiin vanhemia. Uusien rautateiden avaaminen liikenteelle, postitoimistojen lukumäärän lisääntyminen ja matkustajaliikenteen lisääminen valtionrautateillä edistivät ja elähyttivät puolestaan liiketoimintaa maassamme. Parannettu talviliikenne ulkomaiden kanssa ja pitkä purjehdusaika lisäsivät toisaalta ulkomaiden kanssa käytyä tavaran- vaihtoa, jonka ohella maamme tärkeimmistä vienti- tavaroista, puutavaroista, karjatuotteista sekä puu- ja paperimassasta saavutetut hyvät hinnat sekä venäläisen ja ulkomaisen rahan vakaat kurssiolot vaikuttivat siihen että tavaranvaihto ulkomaiden ja keisarikunnan kanssa ajanjakson alkuvuosina niin voimakkaasti lisääntyi.
Se, että tavaranvaihdon lisäys suhteellisesti väheni vuosina 1899 ja 1900, johtui teollisuudelle vuodesta 1898 alkavista epäsuotuisista oloista, jotka taasen olivat yhteydessä ulkomailla yleensä vallitsevien taloudellisten olojen kanssa, rahansaannin niukkenemisesta ja nousevasta korkokannasta. Ulkomaankauppa oli kuitenkin vielä 1899 sekä vientiin että erityisesti tuontiin nähden vilkkaampi kuin edellisenä vuonna, edellinen koska metsätuotteiden vienti lisääntyi, jälkimmäinen koska viljan ja muiden elintarpeiden tuonti lisääntyi vuoden 1899 huonon sadon seurauksena. Ahtaiden rahaolojen vaikutuksesta supistettiin useimpien teollisuus- laitosten tuotantoa 1900, jos kohta teollisuustuotanto kokonaisuudessaan melkoisesti lisääntyi uusien tehtaiden perustamisen seurauksena. Työväen kysyntä, joka edellisinä vuosina oli ollut suuri useimmissa teollisuudenhaaroissa, lakkasi kokonaan. Ainoastaan maataviljelevän väestön asema oli taloudellisessa suhteessa parempi, sillä vaikka vuoden 1899 sato oli ollut epäedullinen niin riitti alalla joutilasta työvoimaa ja tuotteiden hinnat pysyivät tavattoman korkeina.
Sekä tuonnin että viennin kokonaissummat nousivat myös 1900 melkoisesti, mutta viennin osalta se johtui pääasiassa suuresti lisääntyneestä puutavarain viennistä ja tuonnin osalta etupäässä vuoden loppupuolella syntyneestä aiheettomasta yleisen äkillisen tullinkorotuksen pelosta, jonka vaikutuksesta erinäisten siirtomaatavaroiden tuonti lisääntyi, sekä edellisen vuoden huonon sadon vuoksi lisääntyneestä viljantuonnista.
Silmiinpistävä on puheenaolevan viisivuotisjakson ja vuosina 1886-1890 vallinneiden taloudellisten olojen yhtäläisyys. Viimeksimainittuna ajanjaksona huomattiin myöskin vilkas taloudellinen toimeliaisuus, joka johtui useista peräkkäisistä hyvistä sadoista, edullisista hinta-oloista ja runsaasta rahansaannista. Yleisön mainittujen seikkojen seurauksena lisääntynyt ostokyky aiheutti kummallakin kerralla tuonninlisäyksen, joka ei ollut oikeassa suhteessa viennin lisääntymiseen. Siten syntyi yhä suurempi arvonerotus tuonnin ja viennin välillä, joka lopulta kasvoi niin suureksi, ettei se voinut olla vähentämättä rahansaantia ja siten synnyttämättä taloudellisia vaikeuksia muutamille nuorille liike-yrityksille, jotka olivat syntyneet edullisten luotto-olojen vallitessa.
Tällainen yleisen liikeaseman kehitys huomattiin 1886-1890 ja jokseenkin samanlainen kehitys on taloudellisissa oloissa tapahtunut myöskin 1896-1900.
Maamme tavaranvaihdossa ulkomaiden kanssa on kuluneen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla tapahtunut silmiin- pistävä muutos. Taloudellinen vaurastuminen ja teollisuuden ja kaupan vilkastuminen vuodesta toiseen sekä nopeammat ja säännöllisemmät merenkulkuyhteydet ovat vaikuttaneet niin, että maan ulkomainen kauppayhteys, joka vielä vuosisadan puolivälissä ja vähän myöhemminkin suuntautui pääasiassa Venäjälle, Ruotsiin ja Saksaan, vähitellen yhä suuremmassa määrin on kääntynyt kaukaisempiin maihin, kuten Englantiin, Belgiaan, Ranskaan ja Espanjaan. Kehityksen yleisenä tuloksena vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla on niin muodoin ollut se, että maan liike-elämä on vapautunut liian yksipuolisesta riippuvuudesta naapuri- maihin.
Maan tavaranvaihto Venäjän, Ruotsin ja Norjan kanssa 15:nä viimeisenä vuotena aikakaudesta toiseen alentunut, vienti suhteellisesti enemmän kuin tuonti. Osittain sangen suurestikin suhteellisesti on kasvanut tavaranvaihto Saksan, Tanskan, Ison-Britannian ja Irlannin sekä Belgian ja Ranskan kanssa. Erityisesti on vienti kolmeen viimeksi mainittuun maahan säännöllisesti kasvanut, samoin kuin tuonti Saksasta, Tanskasta, Belgiasta ja Ranskasta. Sitä vastoin on sekä vienti Espanjaan että tuonti sieltä suhteellisesti vähentynyt sekä vienti Alankomaihin lisääntynyt.
2. Yhteiskunnalliset olot
Työväenolot
Teollisuusolot olivat vuosina 1896-1898 erittäin suotuisat. Lisääntyvä kulutuskyky kotimaassa, lisääntynyt vienti- tavaran mekki ulkomaille sekä runsas rahansaanti kohtuullisella korolla aikaansai suurta vilkkautta teollisen ja ammattitoiminnan alalla. Tähän aikaan perustettiin suuri joukko uusia teollisuuslaitoksia ja aikaisempia laajennettiin melkoisesti. Tämän vuoksi tarjolla oli erittäin hyvää työansiota. Viisi-vuotiskauden lopulla olot huononivat. Jäidenlähdön jälkeen keväällä 1900 vallinnut korkea vesi pakotti useat tehtaat joksikin aikaa supistamaan tai kokonaan lakkauttamaan toimintansa.
Liikkuvan pääoman niukempi saanti ja sitä seurannut koron kohoaminen, ostajain vähentynyt ostokyky sekä valtiollisten muutosten johdosta vähitellen lisääntyvä yleinen epävarmuus vaikuttivat ehkäisevästi teolliseen yritteliäisyyteen. Mainittavaa työnpuutetta ei tosin vielä vuonna 1900 syntynyt ainakaan taitaville ja toimeliaille työntekijöille, mutta teollisuustyössä toimivien työntekijöiden luku ilmeisesti vähentyi.