Arvoisa virkaveli!
Kun papistolle ja minullekin on lähetetty kehoituskirjeitä kieltäytymään saarnastuolista julistamasta uutta asevelvolli- suuslakia, katson, neuvoteltuani eri hiippakunnista olevien papillisten valtiopäivämiesten kanssa, velvollisuudekseni lausua ilmi poikkeavan mielipiteeni tässä asiassa, sitä enemmän, kun on syytetty kiihkoa, joka tekee maltillisen arvostelun vaikeaksi.
Kova on kansaamme kohdannut isku, mitä syvimmin on oikeudentuntoa loukattu. Tämmöistä lakia emme ole voineet odottaa. Emme ole rikkoneet Hallitsijaa emmekä keisari- kuntaa vastaan, mutta Jumalan edessä olemme syyllisiä, ja hänen kurituksensa meitä painaa. Ainoastaan Jumalalta meille apu tulee ja sentähden tulee meidän horjumatta Jumalan tahdon teillä pysyä.
Papin velvollisuus on lain mukaan julistaa kirkossa Hallituksen antamia asetuksia, eikä hänen ole tutkiminen niiden laillisuutta. Ellei hän niitä kuuluta, asettuu hän lain ulkopuolelle ja paneutuu esivaltaa vastaan. Voidakseen tähän ryhtyä, täytyy hänen varmaan tietää tämmöisen vas tustuksen olevan Jumalan tahdon mukainen. Monellaisilla päätelmillä on kyllä koettu osoittaa papin velvollisuudeksi olla julistamatta asevelvollisuuslakia, mutta minusta on selvä, että Jumalan tahto ei ole tämmöisen vastarinnan puolella. Jos olisi kysymyksessä loukkaus uskoa ja tunnus- tusta vastaan, silloin olisi papin velvollisuus itsestään selvä, mutta nyt on kysymys kuuluttamisesta, joka on papille niin vieras toimi, että sitä kauan aikaa on pyydetty saada kirkosta kokonaan pois, ja nyt koskee kuuluttaminen sota-asiaa, joka on papin varsinaisen tehtävän ulkopuolella. Eikä papisto kieltäytymisellään voi saada mitään muutosta tässä ikävässä asiassa toimeen. Mutta tämmöinen kieltäytyminen, jos pienempikin osa papistoa ryhtyisi siihen, on niin arkaluon- toinen asia, että se tuottaisi arvaamattoman vahingon kirkollemme ja kansallemme; ja sitä ei voida toteen näyttää, että tämmöinen teko olisi valtioviisauden vaatima. Sanotaan, että laki tulee laillistetuksi ainoastaan siten, että papisto julistaa sen saarnastuolista, mutta sitä ei ole todistettu, sillä varmaan on hallituksen vallassa määrätä, millä tapaa laki on julistettava, eikä julistuksen laiminlyömi- nen kumminkaan lakia kumoaisi. Sitäpaitsi julistamisen seu raukset eivät suinkaan olisi niin vähäpätöiset papille itselleenkään, kuin useat arvelevat, sillä hän panee alttiiksi virkansa ja toimeentulonsa.
Mitä kysymyksen oikeudelliseen puoleen vielä tulee, niin sanotaan, että lain rikkomisen yhdeltä puolelta oikeuttaa lain rikkomisen toiselta puolen. Mutta moiseen väitteeseen kristitty ei voi mitenkään yhtyä.
Kyllä on kirkko halpa niiden silmissä, jotka ovat valmiit panemaan sen vaaranalaiseksi senlaatuisen asian tähden kuin kysymyksessä oleva kuu luttaminen on. Onpa meillä niitäkin, jotka, vaikka kansamme olo on vaarassa, kehoitta- vat meitä Euroopan edessä toimimaan, tämän Euroopan, jonka silmäin edessä Transvaal tallataan maahan. Jumalan edessä tulee papin seisoa.
Entisten valtiopäivämiesten kokous Helsingissä ei tehnyt mitään pää töstä kuuluttamisasiassa, vaan jätti sen pappien neuvoteltavaksi Maarian haminan pappien kokouksessa.
Karjalohjalla 12 päivä Elokuuta 1901.
Gustaf Johansson
arkkipiispa
(Yrjö J.E. Alanen: Gustaf Johansson.)