Vesioikeuslaki.
Hänen Majesteettinsa Keisari on Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä suvainnut Pietarhovissa 10/23 p:nä Heinäkuuta 1902 Armossa vahvistaa seuraavan vesioikeuslain:
I Luku.
Vesien käyttämisestä yleensä ja vesilaitoksista.
1 §. Kymissä, virrassa ja joessa sekä väyläsalmessa on valtaväylä jätettävä auki veden vapaata juoksua, laiva- ja veneliikettä, lauttausta ja kalan kulkua varten.
Valtaväylänä olkoon kolmannes veden leveyttä kesäkorkeuden mukaan ja syvimmällä kohdalla; älköön kuitenkaan valtaväyläksi koskessa luettako suurempaa leveyttä kuin että kolmannes kosken vesimassasta juoksee. Missä on kulku- tahi lauttausväylä, älköön valtaväylä kuitenkaan olko seitsemää metriä kapeampi.
Järvessä ja meressä on riittävän leveä kulku- ja lauttausväylä auki jätettävä.
2 §. Älköön kukaan niin vetäkö omalle puolellensa tai johtako vesistöstä vettä, älköönkä siihen niin rakentako tahi muutoinkaan ryhtykö sellaiseen toimeen, että vesistön syvyyden tahi aseman taikka sen vedenkorkeuden muuttumisesta toisen vesialueelle taikka kalastukselle, maalle tai muulle omaisuudelle tulee haittaa, taikka että valtaväylä siitä huonontuu tahi että kulku- ja lauttausväylällä muuten hankaluutta syntyy.
3 §. Koskessa olkoon kummankin puolen omistajalla yhtä suuri osa siitä juoksevaan vesimäärään.
4 §. Koskessa sijaitsevan vesilaitoksen omistajalla olkoon oikeus, silloin kun koskessa ei ole mitään tahi on ainoastaan vähäinen keskuusliike ja vesi on laskeutunut keskikorkeutta alemmaksi, panemalla koskeen järjestelemis- tahi muun tilapäisen padon, sen mukaan kuin veden alentuminen aiheuttaa laitoksen käyttövoiman vähentymistä, käyttää myöskin valtaväylän vettä; älköön kuitenkaan veden juoksua täten missään määrin rajoitettako. Kevättulvan alkaessa on tällainen pato poistettava.
...
6 §. Jos rakennetaan kiinteä tahi tilapäinen pato valtaväylän poikki, on padonomistajan tehtävä ja kunnossapidettävä laitokset veden riittävää juoksua ja lauttauksen kelvollista toimittamista varten kuin myös kalatie sekä, jos siinä on keskusliikettä, myös laitos sen saattamiseksi mahdolliseksi.
...
Kalatie pidetään avoinna, ellei erittäin toisin myönnetä, jäidenlähdöstä Joulukuun 1 päiväan, ja älköön siis, mitä kalatien tekemisestä yllä sanotaan, koskeko mainitun päivän jälkeen pantavaa tilapäistä patoa.
7 §. Jos valtaväylän sulkemisen vuoksi, taikka kun virran suunta veden johtamisen tähden melkoisesti muuttuu lauttauksen haitaksi, erityinen laitos käypi tarpeelliseksi padon tai vesilaitoksen suojaamiseksl lauttauksesta johtuvalta vahingolta, olkoon se suojalaitos omistajan itsensä tehtävä ja kunnossapidettävä.
...
15 §. Jos vesialueen omistaja tahtoo siitä johtaa vettä maansa viljelemistä tai parantamista varten taikka muuten käytettäväksi talouteensa, olkoon oikeutettu tekemään ojan tai muun johdon, joka on tarpeen veden viemiseksi maalle tai sieltä pois, toisen tiluksien poikki paitsi tontin, puutarhan ja puiston läpi, jollei niin ole, ettei sellaista johtoa saa muuten ensinkään tai saa ainoastaan kohtuuttomilla kustannuksilla laitetuksi; kuitenkin on suoritettava korvaus siihen menevästä maasta sekä vahingosta ja haitasta.
16 §. Vedenjohdon, josta 16 §:ssä on puhuttu, saakoon muukin kuin vesialueen omistaja tehdä ja sitä käyttää, ellei vesi käy omistajalle riittämättömäksi ja se muuten voi laillisesti tapahtua.
Jos useat tahtovat sillä tavoin käyttää vettä ja se ei riitä heille kaikille, käyköön vedenjohto kaupungin tai muun yhdyskunnan tai muuten yleiseksi tarpeeksi, edellä kaikkia muita. Muista olkoon sillä etuoikeus, jonka maa tai laitos on lähempänä vesialuetta. Jos kummankin maa tai laitos on yhtä lähellä, olkoon heillä yhtäläinen oikeus. Elleivät he sovi siitä, missä järjestyksessä kumpanenkin saa johtaa vettä, ratkaiskoon oikeus heidän välinsä.
17 §. Kruunulla olkoon valta, vahingon ja haitan korvausta vastaan, tehdä vesistöön pato, missä se veden pysyttämiseksi riittävän korkealla kulkuväylässä harkitaan tarpeelliseksi, sekä vesistöön tahi sen viereen laittaa tai laventaa kulkuväylä; noudatettakoon kuitenkin mitä 6 ja 7 §;ssä on säädetty.
19 §. Vesilaitosta ei saa rakentaa, ennenkuin lupa siihen on hankittu.
...
II Luku.
Metsäntuotteiden lauttaamisesta.
1 §. Luonnollista vesistöä saatakoon, missä se on avoinna, käyttää metsäntuotteiden lauttaamiseen ottamalla varteen mitä tässä laissa ja muualla on siitä säädetty.
2 §. Lauttauksen aikana olkoon lupa pitää vedessä johtopuomia ja puominkiinnikkeeksi lyödä rannalle paaluja tahi käyttää siellä luonnonesineitä, jotka eivät voi siitä vahingoittua, kuin myös laskea lauttatavara rantaan ja lauttauksen harjoittamiseksi astua rannalle, kumpaisessakaan tapauksessa ei kuitenkaan tontilla, puutarhassa, puistossa, kylpy- eikä varastopaikassa, jos sitä lauttauslaitteen avulla voidaan siellä estää tahi muutoin välttää.
Älköön kuitenkaan johtopuomia asetettako niin, että keskusliike estyy tahi kala pidätetään pääsemästä kutu- tahi kalastuspaikalle; ja pitää kiinnikkeen käyttämisen ja rannallemenon mikäli mahdollista tapahtua paikalla, missä siitä on vähin haitta, eikä lauttatavaraa saa pidättää rannassa kauemmin kuin tarve vaatii.
...
4 §. Vesistössä, missä käy jonkunarvoinen keskuusliike taikka on sulku, arvokas laitos tahi muu kalliimpi laite, taikka harjoitetaan melkoisempaa kalastusta, älköön ryhdyttäkö lauttaukseen, ennenkuin sen toimittamisen tapa ja järjestys on, hakemuksesta, vahvistettu lauttaussäännöllä. Jos ainoastaan yksityisen oikeus on lauttauksen esteenä, olkoon kuitenkin tällä valta myöntää lauttaus vesistössä.
Vissiä meren osaa ja muutakin kuin 1 momentissa mainittua vesistöä varten vahvistettakoon myös lauttaussääntö, kun asianomistaja sitä pyytää.
...
14 §. Puitten, jotka lautattaviksi lasketaan vesistöön, pitää olla kelvollisesti kuorittuja, ellei vesistö ole umpinainen ja puidenomistajalle yksinään kuuluva; kuitenkin saatakoon halkomattomia kuusi- ja lehtipulta sekä haloiksi, hiilenpolttoon tai kotitarpeiksi tarkoitettuja halkomattomia puita lautata kuorimattomina, jos lauttaus saatetaan loppuun vuoden kuluessa puiden kaatamisesta.
16 §. Jos lautattaessa joutuu sekaisin eri omistajain puita, joissa ei ole merkkiä, eikä voida selville saada, kenenkä omia puut ovat, jaettakoot ne kaikkien puidenomistajain kesken sen mukaan minkä määrän kukin näyttää kadottaneensa silloin lautattuja puita. Jos puut ovat olleet yhteisesti lautattavina, myytäkööt ne julkisella huutokaupalla yhteiseen laskuun.
18 §. Uponneen tai uppoamaisillaan vedessä olevan puun, jota ei viipymättä oteta pois, saakoon veden omistaja tahi muu, joka siitä kärsii haittaa, todistajain läsnäollessa viedä lähellä olevalle rannalle, ja joutukoon puu hänen omakseen ellei sen omistaja kirkossa kuuluttamalla annetun kehotuksen jälkeen vuoden kuluessa maksa ylösotto- ja kuulutuskuluja sekä vie pois puuta.
Uponnut puu, jota omistaja ei ota ylös vuoden kuluessa, katsotaan hyljätyksi.
...
III Luku.
Ojittamisesta.
1 §. Maanomistaja, joka maansa viljelemiseksi tahi parantamiseksi tahtoo johtaa vettä pois sieltä, olkoon oikeutettu sitä varten tekemään salaojan tai avonaisen ojan toisen tiluksien kautta, jos vedenlasku tahi suunnitelman- mukainen ojitus muuten ei ole ensinkään tai on ainoastaan kohtuuttomilla kustannuksilla aikaansaatavissa; kuitenkin on oja ulotettava niin kauvaksi sekä tehtävä ja kunnossa- pidettävä niin, ettei tule vahinkoa toisen maalle.
2 §. Oja toisen maalle on, mikäli kohtuuttomitta kustannuksitta tahi ojituksen suunnitelmanmukaista suorittamista sortamatta käy päinsä, tehtävä siihen, missä siitä on vähin haitta maan omistajalle ja nauttijalle, ja mieluimmin maan rajalle.
Avonaista ojaa älköön kuitenkaan tehtäkö toisen rakennetun tontin tahi puutarhan poikki hänen luvattansa.
3 §. Ojitusta toimitettaessa toisen maalla saatakoon ojasta nostettu maa panna ojan sivulle, kuitenkin niin että se ei estä veden valumista, taikka sitten viedä muuhun soveliaaseen paikkaan lähitienoille. Ellei maan omistaja tahdo itse hyödyksensä käyttää ojamultia, ja jos niiden jäämisestä paikalleen voi koitua vahinkoa, olkoon ojittaja velvollinen joko viemään pois mullat taikka sitten korvaamaan tulleen vahingon.
...
12 §. Jos vesiperäisen maan ojittamisen saatetaan pelätä tuottavan vedentulvaa tahi muutoin vesistön vedenkorkeuden melkoisempaa nousemista, tahi jos sitä varten tarvitsee muuttaa tahi hävittää vesilaitos, on lupa yritykseen hankittava sekä sen ehtoihin nähden noudatettava, mitä virranperkauksesta yhdenlaisissa tapauksissa säädetään 4 luvussa.
IV Luku.
Järven tahi virran laskemisesta.
1 §. Jos järven omistajat tahtovat laskea sitä maansa parannukseksi tai saadakseen viljeltäväksi kelpaavaa vesijättöä, teettäkööt asianymmärtävällä henkilöllä yritystä varten suunnitelman ja kustannusarvion, joka osottaa myöskin laskemisen vaikutukset koko laajuudelleen, ja sopikoot kirjallisesti työn toimittamisesta sen suunnitelman mukaan sekä hankkikoot sitten luvan laskemiseen.
2 §. Jos, enemmän kuin puolen järven omistajat sopivat sen laskemisesta, ja laskemisella pääasiallisesti tarkoitetaan maan parantamista, älköön muiden kielto olko yritykselle esteenä. Viljelyskelpoisen vesijätön saamiseksi älköön järveä laskettako, elleivät vähintään kahdenkolmanneksen järven omistajat sovi sen laskemisesta.
3 §. Vesistön laskemista ei saa sallia, jos sen saatetaan pelätä vaikuttavan haitallisesti ilmanalaan tahi yleiseen terveydentilaan tai aikaansaattavan vaarallista vedentulvaa.
Jos laskemisesta harkitaan olevan seurauksena, että tärkeä kulku- tai lauttausväylä, kanava, sulkulaitos, satama tahi keskuusliikettä varten järvessä tai siihen yhdistetyssä vesistössä oleva muu laitos tulee mahdottomaksi käyttää tai huonontuu taikka sen laittamiseksi sovelias tila menee hukkaan, tahi että rautatie taikka yleinen tie tai silta vahingoittuu tai on muutettava, tärkeä vesijohto huonontuu, vedensaanti jollakin paikkakunnalla käy melkoisesti vaikeammaksi, tärkeänarvoinen kalastus kärsii tuntuvaa vahinkoa tai suurenpuoleinen yleinen haitta muutoin syntyy; silloin on myöskin lupa yritykseen kiellettävä, jollei siitä saatavaa hyötyä havaita suureksi ja joka tapauksessa sellaisia haittoja suuremmaksi.
7 §. Jos vesistön laskeminen vaikuttaa sen, että vesivoima, kalastus tahi muu vesistön jonkun osan omistusoikeudesta johtuva etu, taikka muutoin jokin yksityisen tai kruunun oikeus menee hukkaan tai vähenee tahi sen hyväksi- käyttämistä varten oleva laitos joutuu hyödyttömäksi, silloin on siitä annettava täysi korvaus.
10 §. Järvenlaskemisyrityksen osakkaat muodostavat yhtiön ja ovat velvolliset valitsemaan yhden tahi useampia toimitsijoita, joiden tulee kantaa ja vastata yhtiön puolesta, kerätä ja koota osakkailta heidän maksuosuutensa ja muuten hoitaa yhtiön asioita.
11 §. Järven laskemiskustannukset on osakkaiden suoritettava sen mukaan, kuin kullakin on toisiinsa verraten yrityksestä hyötyä. Työn kestäessä ja kunnes kustannusten lopullinen jakaminen on tapahtunut, olkoot osakkaat velvolliset kukin osaltaan antamaan edeltäkäsin tarpeelliset varat sen perusteen mukaan, kuin yrityksen suunnitelma kunkin todennäköisen hyödyn mukaan laskien osottaa.
13 §. Järvenlaskemisyritys jätettäköön sikseen, jos sitä tarkoittavalle päätökselle on kokouksessa, tahi muutoin kirjallisesti, annettu niin paljon ääniä, että ne vastaavat yhtiössä kahtakolmannesta, ja se voi suuremmatta haitatta tapahtua; kuitenkin on ensin hankittava lupa yrityksen siksensä jättämiseen ja korvattava se vahinko, joka siten saatetaan aikaan.
Kun sellaista lupaa haetaan, voidaan myöskin, jos syitä on, määrätä, että työ on toistaiseksi lakkautettava.
17 §. Mitä järven laskemisesta on säädetty koskee myöskin kymin, virran ja joen perkaamista, syventämistä, laajentamista tai oikaisemista.
Oikeus perata sellaista vesistöä, milloin sen harkitaan olevan tarpeellista vesiperäisen maan kuivattamiseen tahi muuhun yleishyödylliseen tarkoitukseen, on kuitenkin aina kruunulla ja se oikeus saatetaan erittäin myöntää muillekin, vaikk'eivät omistajat siihen suostukaan.
Puron perkaaminen pidetään ojituksena silloinkin kun sen yhteydessä lasketaan suossa tahi rahkassa oleva pienoinen järvi.
V luku
Pengertämisestä.
1 §. Rannanomistaja olkoon oikeutettu suojaksi vettä vastaan tahi veden peittämän alan kuivattamiseksi tekemään rannalle tahi rannan ulkopuolelle kuin myös lahden tahi salmen poikki vallin tahi muun rakennuksen, kun vaan ei toisen oikeutta sellaisella toimenpiteellä loukata.
...
14 §. Tätä lakia on noudatettava Maaliskuun 1 päivästä 1903, jolloin Rakennuskaaren 20 luku sekä 6 luvun 2 ja 3 § ja mitä saman kaaren 4 luvun 2 § sisältää ojituksesta, niin myöskin asetukset 23 päivältä Maaliskuuta 1868, vedenjohdoista ja vesilaitoksista, 18 päivältä Helmikuuta 1889, sisältävä lisäyksen viimemainitun asetuksen 33 §:ään, ja 24 päivältä Maaliskuuta 1873, metsäntuotteiden lauttaamisesta, lakkaavat olemasta voimassa.
Jos aikaisemmin on määrätty lauttauksen järjestyksestä jossain erityisessä vesistössä noudatettakoon kuitenkin sitä, kunnes uusi lauttaussääntö tulee laillista tietä aikaan.
Ministerivaltiosihteri Plehwe.