Laki, sisältävä määräyksiä välirajasta vedessä ja
vesialueen jaosta.
Hänen Majesteettinsa Keisari on Suomenmaaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä Pietarhovissa 10/23 p:nä Heinäkuuta 1902 suvainnut, lisäten ja muuttaen tähän asti voimassa olevia määräyksiä välirajasta vedessä ja veden jaosta, Armossa säätää kuin seuraa:
1 §. Järven rannalla sijaitsevilla kylillä olkoon osa järveen rajalinjan ja kylä tilusten mukaan, siten että kukin vallitsee sen osan vettä ja veden alaista pohjaa, joka on lähempänä omaa rantaa kuin toisen.
2 §. Selkää, jonka pituus ja leveys on kahdeksan kilometriä tahi enemmän, älköön kylä vallitko ulommalta kuin viisisataa metriä siltä kohdalta rantavettä, josta, tavallisen vedenkorkeuden aikana, kahden metrin syvyys alkaa. Jos ulompana on kylään kuuluva saari, olkoon kylällä saarenkin ympärillä yhtäläinen rantamatalaoikeus.
Selkää pidettäköön yhtäjaksoisena joistakuista vähäisistä saarista huolimatta.
3 §. Mitä isosta selästä 2 §:ssä on sanottu, koskee merta myös ulapan rannalla seka saariston ulkopuolella.
4 §. Jos vedessä on erityinen raja tahi oikeus rantamatalaa ulommaksi vanhastaan voimassa tahi erittäin laillisesti määrättynä, taikka jos on iso selkä luettu kylään kuuluvaksi, noudatettakoon sitä.
Sama laki olkoon missä ylimuistoisen nautinnon kautta tahi muulla tavoin laillisesti on saatu yksityinen oikeus saareen, myllypaikkaan tahi erinäiseen kalastuspaikkan tai kalastukseen toisen kylän rajain sisällä taikka kylän rajain ulkopuolella; olkoon ylimuistoinen nautinto kalastuspaikkaan voimassa ainoastaan silloin, kun paikan rajat ovat täysin varmat.
5 §. Kylä tahi yksinäinen talo, joka on erottamisen kautta kyläkuntain ulkopuolella olevasta kruunun metsästä tahi erämaasta syntynyt, olkoon osallinen vesistöön samojen perusteiden mukaan kuin vanha kylä, ellei erotettaessa ole toisin määrätty; kuitenkin pysyy se vedenosa, joka sitä ennen on julistettu kalastukselta rauhoitetuksi, kruunun omana.
6 §. Vedessä, paitsi aavaa merta vastassa, oleva pyykittämätön raja on viipymättä käytävä, niinkuin alempana sanotaan. Jos joku omistaa useampia kyliä, älköön niiden välistä rajaa käytäkö, jos omistaja sitä vastustaa.
7 §. Välirajaa vedessä käytäessä noudattakoon maanmittari Maakaaressa ja tässä laissa määrättyjä perusteita sekä paaluttakoon ja pyykittäköön sen asianosaisten väitteiden estämättä, vaan merkitköön kartalle senkin eri rajasuunnan, jota kenties vaaditaan; ja on siinä samalla ulkopalstain vaihtaminen ja rajanjärjestely toimeenpantava, jos se tarkoituksenmukaiseksi havaitaan ja voi sopivasti tapahtua.
Näin syntynyt rajalinja on, vaikka rajankäynti laillisessa järjestyksessä vedettäisiinkin oikeuden tutkittavaksi, noudatettavana heti ja kunnes väliraja lopullisesti määrätään.
8 §. Jos jollakin on oikeus erinäiseen kalastuspaikkaan tahi kalastukseen toisen kylän vedessä, on sellaista kalastamisen oikeutta koskeva kanne, ellei sitä oikeutta veden piirirajaa käytäessä ole hyväksytty, vireille pantava viimeistään kolmen vuoden kuluessa rajankäynnistä.
9 §. Jos kylän maat on jaettu, olkoot kylän tilat osallisia sen veteen itsekukin kyläosuutensa mukaan.
Järvi, joka on saman tilan alueella eikä ole yhteydessä tämän ulkopuolella olevan vesistön kanssa muutoin kuin puron kautta, jota myöten kala ei voi sanottavassa määrässä kulkea, sekä samanlaatuinen purokin, kuulukoon yksinomaisesti tälle tilalle, ellei niitä jaossa tahi muutoin ole toisin pidetty.
10 §. Jos yleisen vesialueen osakkaat sopivat sen jakamisesta, olkoon heillä oikeus jakoon; jos toinen tahtoo jakaa vaan toinen ei, olkoon sillä valta, joka jakaa tahtoo, jos oikeus harkitsee sen voivan tapahtua muille haittaa tuottamatta; ja otettakoon siinä lukuun ja jakoon niinhyvin kalastus kuin muukin vettä ja pohjaa seuraava erityinen etuisuus sekä koskessa sen käyttövoimakin kuten alempana sanotaan.
Kosken erottamisesta lohkomisen ja palstottamisen kautta sekä muun vesialueen murtamisesta eräissä tapauksissa on erittäin säädetty.
11 §. Yleistä vedenjakoa haetaan kirjallisesti kuvernööriltä ja on hakemukseen liitettävä selvitys siitä, ketkä ovat vesialueen osakkaita. Hakemuksen johdosta kuulustelkoon kuvernööri muita osakkaita ja lääninmaanmittaria. Ellei kukaan osakkaista pyyntöä vastusta, tahi jos hakija sitoutuu etukädessä suorittamaan kulungit, määrätköön kuvernööri maanmittarin toimittamaan pyydetyn jaon, mikäli se laillisesti voi tapahtua, mutta lykätköön muussa tapauksessa asian oikeuden tutkittavaksi.
12 §. Kalastusta jyvitettäessä pitää pyynti- ja muut sellaiset paikat, missä kala kutee, nousee, laskee tai muutoin oleskelee, sekä muut osat vettä itsekukin hyvyydeltänsä harkittaman ja jokaiselle vastaava arvo merkittämän. Ellei kalaveden hyvyyttä käy ilman sanottavia kulunkeja tai melkoista ajanhukkaa selville saaminen, lasketaan pyyntipaikan arvo lähinnä edellisten vuosien tulojen mukaan ja muitten vesiosain arvo, myöskin siihen katsoen, mikä asema niillä on pyyntipaikan suhteen, harkinnan mukaan.
13 §. Missä on järvirehua, taikka hyödyllinen malmin, kiven-, saven- tai hiedanottopaikka tahi edullinen ankkuri- ja lastauspaikka, taikka muu vakinainen etuisuus, laskettakoon sen arvo niinikään jyvityksellä.
14 §. Yhteiseen vesialueeseen kuuluva koski on pohjineen ja käyttövoimineen sekä kalastuksineen ja muine etuisuuksineen jaosta erotettava ja jaettava erikseen niillä ehdoilla, kuin muualla säädetään; vaan jos joku osakas vaatii, että koski on yleiseen vedenjakoon menevä, ja kosken vesivoima harkitaan olevan sen kalastusta ja muuta etuisuutta vähempiarvoinen tahi että koski, kun niitä on useampia tai maanjako sen muutoin sallii, voidaan siinä kellekään haittaa tuottamatta antaa viereisen rannan omistajalle, menköön sellainen koski muun vesialueen mukana jakoon jyvityksen mukaan.
Jos oikeus kosken vesivoimaan on tätä ennen muutoin kuin jaon kautta laillisesti erotettu, on kalastusoikeus koskessa kuitenkin menevä yleiseen vedenjakoon.
15 §. Jyvityksessä ja kosken arvioimisessa kutsukoon maanmittari, milloin tarpeelliseksi näkee, erityiseksi avustajakseen yhden tahi useampia paikallisoloihin perehtyneitä tai muutoin asiantuntevia henkilöitä.
16 §. Vesialuetta jaettaessa on palstain sijoittaminen toimitettava niin, että kukin osakas, jolle osuus murretaan, saapi, mikäli mahdollista, yhtäjaksoiseen ja hänen oman rantansa alaiseen palstaan sekä kalastuspaikoista että muusta vedestä tahi, missä niin ei sovi tehdä, kumpaakin laatua yhteensä niin paljon, kuin harkittujen arvojen maan hänen kyläosuuttansa kohti tulee.
Jos ei vesistöön ole lunastamalla laitettu rauhoituspiirejä, on vettä jaettaessa ensinnä murrettava yksi tahi useampia rauhoituspiirejä, noudattamalla mitä Rakennuskaaren 17 luvussa säädetään.
Jos osakkaat sopivat siitä, että vissi nuotta-apaja tahi muu erityinen pyyntipaikka on jääpä yhteiseksi, sallittakoon se, ellei jaon tarkoitus muutoin sen kautta jää saavuttamatta.
17 §. Jos jakoa valmistettaessa havaitaan, ettei sitä käy laillisesti suorittaminen taikka että se toimitettuna tulee tuottamaan hankaluutta jollekin osakkaalle, pitää toimitus keskeytettämän; ja tulee hakijan, jos hän on sitoutunut etukädessä suorittamaan kulut, yksinänsä ne maksaa. Asianomaisille on kirjallisesti ilmoitettava toimitusmiesten lausunto perusteluineen ynnä sellainen osotus muutoksen hakuun, kuin paalutustodistuksesta on erittäin määrätty.
18 §. Jos toimitetusta vesialueen jaosta valitetaan, ratkaiskoon asian oikeus.
Sellaisessa asiassa, kuin myös jos riita on siitä, saako vesialuetta jakaa, saakoon oikeus, milloin se nähdään tarpeelliseksi, vaatia niiden virastojen lausuntoa, joille vesistöjen tahi kalastustoimen kaitsenta maassa on uskottu.
19 §. Raja vedessä on merkittävä pyykeillä, joita pannaan rannoille tahi kallioille tai luodoille semmoisiin paikkoihin ja niin tiheaän kuin tarpeelliseksi havaitaan.
Jos pyykki pannaan rajalinjan sivulle, pitää kartalle ja rajanselitykseen merkittämän kuinka pitkä väli pyykistä on rajalinjaan kuin myös se linja, jota myöten väli on laskettava.
Tämän lain sovelluttaminen alkaa 1 p:nä Maaliskuuta 1903.
Ministerivaltiosihteeri Plehwe.