Keisarillisen Majesteetin Armollinen Kalastussääntö
Suomen Suuriruhtinaanmaalle.
Hänen Majesteettinsa Keisari on Keisarillisen Suomen Senaatin alamaisesta esityksestä suvainnut 10/23 p:nä Heinäkuuta 1902 Pietarhovissa Armossa vahvistaa seuraavan kalastussäännön.
Teemme tiettäväksi: Valtiopäiville vuonna 1900 kokoontuneitten Suomenmaan Valtiosäätyjen annettua alamaisen lausunnon Valtiosäädyille jättämästämme ehdotuksesta uudeksi kalastussäännöksi, olemme Me nähneet hyväksi, kumoten kalastussäännön 4 p:ltä Joulukuuta 1865 ja säännön 5 p:ltä Huhtikuuta 1875 krapujen pyynnistä ja rauhoituksesta sekä muuttaen mitä 6 § asetuksessa 16 p:ltä Heinäkuuta 1886 mitoista ja painoista sisältää säilytys- ja kuljetusastiain leimaamisesta, täten armossa säätää kuin seuraa:
I Luku.
Laillisesta kalastustavasta.
1 §. Seuraavat kalastusneuvot olkoot kiellettyjä:
a) räjähdys- sekä myrkylliset ja huumaavat aineet;
b) ahrain, haka, pilkki ja muu kalaa ulkoa haavoittava pyydys;
c) kokonaan tai osaksi kankaasta tehty pyydys ja samoin pituudelle kudottu tai siten pauloitettu nuotta tai muu liikkuva rihmapyydys, jossa solmujen väli yläpaulassa on sanottavasti pitempi tai lyhempi kalvoimen leveyttä;
d) sellainen rihmasta eli langasta, metallista, liistoista, vitsoista, juurista, niinestä, tuohesta tai muusta senkaltaisesta tehty pyydys tahi muu kalastusneuvo, jossa aukot ovat pienemmät kuin tässä edempänä jokaisesta lajista sanotaan; ja,
e) paitsi meressä, sellainen iso rysä tai muu pohjalla varustettu pyydys, joka osaltakaan on puoltatoista metriä korkeampi; kuitenkin voi erikseen saada luvan lohen- tahi siianpyyntiä varten rakentaa korkeampiakin kalatokeita.
Mitä merestä on määrätty koskee myös Laatokkaa, ellei sitä erikseen toisin sanota.
2 §. Vitsamerrassa tai sentapaisessa pyydyksessä pitää vitsain väliä olla vähintänsä kaksi ja siteitten väliä vähintänsä viisitoista centimetriä.
Tiheämpää mertaa saa kuitenkin käyttää nahkiaisen eli silmun pyyntiin yöllä, alkaen Elokuun 16 p:stä vuoden loppuun, sekä erityiselä luvalla myös ankeriaan pyyntiin.
Vitsamertaa, jota keväällä käytetään kalastukseen, älköön ennen Kesäkuun 20 päivää otettako vedestä kauemmaksi ajaksi kuin mitä sen kokeminen välttämättömästi vaatii.
3 §. Katiskassa tahi muussa liistoista rakennetussa pyydyslaitoksessa pitää liistojen väliä oleman vähintänsä kaksi centimetriä.
Älköön katiskaa laillisena pidettäkö, ellei sen suu, matalimmankin veden aikana, ole veden yläpuolelta suljettu veden pintaan asti.
4 §. Rihmapyydyksissä pitää silmäin olla niin suuret, että kalvoinkertojen eli solmuvälien luku suoraksi vedetyssä rihmassa puolen metrin yhtämittaisella pituudella, pyydyksen märkänä ollessa, on kuoreen-, muikun- ja kilohailinpyydyksessä korkeintaan 50, silakan- eli hailinpyydyksessä korkeintaan 36, suomuskalan-pyydyksessä korkeintaan 25 ja lohenpyydyksessä korkeintaan 9. Lupa silmäin suuruuden vähentämiseen kuoreen-, muikun- tai suomuskalanrihmapyydyksessä voidaan kuitenkin myöntää vissejä vesistöjä tahi vesistönosia varten.
Kuoreen-, muikun- ja silakan- eli hailinpyydyksiä ei saa laskea sellaisiin paikkoihin eikä semmoisena aikana, että niillä muuta kalaa sanottavasti saadaan. Olkoon kuitenkin kuore- tahi silakka- eli hailinuottaa lupa käyttää suomuskalanpyyntiin, jos perä vaihdetaan toiseen niin harvaan kuin suomuskalan-pyydyksestä on sanottu.
Pohjahaavi eli -liippi, paitsi sellainen, joka on tehty ja käytetään yksinomaan kravunpyyntiä varten, ei saa olla tiheämpi kuin että kalvoinkertojen eli solmuvälien luku suoraksi vedetyssä rihmassa, pyydyksen märkänä ollessa, on korkeintaan 25 puolen metrin pituudella.
5 §. 4 §:n säännökset eivät koske sellaista verkkoa, joka pauloitettuna ei ole seitsemääkymmentä centimetriä korkeampi ja jota käytetään ainoastaan salakan ja muun syöttikalan pyyntiin, eivätkä myöskään varrekkaita täkyhaaveja.
Olkoon niinikään lupa rauta- eli piikkikalan pyytämiseen meren rannalla, kuin myös sellaisessa järvessä tahi järven osassa, missä se erittäin sallitaan, Loka- ja Marraskuussa käyttää tarpeeksi tiheätä ja varrekasta haavia, jonka suun läpimitta on korkeintaan seitsemänkymmentäviisi centimetriä.
6 §. Verkkoa, muunlaatuista käsipyydystä, rysää tahi muuta seisovaa pyydystä ei saa laskea kalaväylään, eikä liikkuvallakaan rihmapyydyksellä siinä toisin kalastaa, kuin että puolet kalaväylän leveydestä aina pidetään auki.
Säännökset seisovasta pyydyksestä eivät koske pitkääsiimaa eli velaa eivätkä muutakaan koukkupyydystä.
7 §. Lohen- tai siianpitoisessa joessa ja sen suussa olkoon kalastus liikkuvalla rihmapyydyksellä, paitsi haavitseminen eli lippoaminen rannalta tahi maankiinteiseltä sillalta, kielletty.
Jos siinä kuitenkin on erityisiä lohi- tai siika-apajoita laillisesti merkittynä, olkoon nuotanveto niissä sallittu. Samoin saapi pyytää taimenta nuotalla Kemijoessa Taivalkosken alapuolella Elokuun 6 päivän alusta Lokakuun 16 päivän loppuun saakka ja Iijoessa Raasakanpadon alapuolella kaikkialla Elokuun 6 päivän alusta Lokakuun 26 päivän loppuun saakka.
8 §. Jos useammat tahtovat käyttää samaa kalastuspaikkaa meressä, eivätkä saata siinä yhtaikaa kalastaa, pyydystäkööt siinä järjestyksessä kuin ovat paikalle saapuneet, noudattamalla kuitenkin että kukin vuoroonsa saa vetää nuottaa ainoastaan yhden vuorokauden.
9 §. Seisovaa pyydystä meressä älköön sijoitettako kahtasataa metriä lähemmäksi nuotta-apajaa, eikä myös lähemmäksi toisen rysää kuin kaksisataa metriä sen sivulta ja neljäkymmentä metriä sen päästä.
II Luku.
Rauhoituksesta ja kalastuksen suojaamisesta.
10 §. Jäitten lähdön aikana ja sen jälkeen Heinäkuun 1 päivään asti olkoon kaikki kalastus muilla liikkuvilla rihmapyydyksillä kuin haavilla kielletty, paitsi sellaisissa nuotta-apajoissa, joissa vanhastaan on pyydetty yksinomaan silakoita eli haileja tahi jotka laillisesti on merkitty lohen- tahi siianpyyntiä varten.
Nyt mainittua rauhoitusaikaa saatetaan muutamille osille maata tahi visseille vesistöille pidentää korkeintaan neljätoista päivää.
Muikkuja saa kuitenkin pyytää kohonuotalla Kesäkuun 15 päivän jälkeen selällä ja avorannalla sellaisessa vedessä, jossa ei ole pohjakasveja; ja on pyynti ajoverkoilla meressä aina luvallinen.
11 §. Allamainittuina aikoina olkoot seuraavat kalalajit rauhoitettuja ja niitten pyytäminen kielletty, nimittäin:
lohi, sillä poikkeuksella kuin 7 § säätää taimenen pyynnistä, kaikissa vesissä paitsi Laatokassa ja meressä Syyskuun 1 päivän alusta Huhtikuun 30 päivän loppuun asti; lohen onkiminen on kuitenkin sallittu Syyskuun 15 päivään saakka;
siika Lokakuun 1 päivän alusta Marraskuun 30 päivän loppuun asti; sekä
kuha koko Kesäkuun.
Sinä aikana, jolloin joku kalalaji on rauhoitettu, älköön sellaisen kalan pyydyksiäkään vedessä pidettäkö. Lohipitoisissa joissa olkoon kaikki onkiminenkin kielletty Syyskuun 15 päivän alusta Joulukuun 31 päivän loppuun saakka.
Loheksi luetaan myös toisin nimitetty lohensukuinen kala, paitsi nieriäinen.
12 §. Jos lohia, nieriäisiä, harreja, siikoja, lahnoja, kuhia, muikkuja, kuoreita, säynäitä tai muita arvokkaita kaloja on istutettu vesistöön, missä niitä sitä ennen ei ole ollut, älköön sanotussa vesistössä kuuteen vuoteen sellaista kalaa pyydettäkö.
Jos saadaan sellaista kalaa, on se, vaikkakin jo kuollut, heti jälleen pantava veteen.
13 §. Krapu on rauhoitettu ja sen pyytäminen kielletty Toukokuun 1 päivän alusta Heinäkuun 15 päivän loppuun asti.
Samoin olkoon kielletty pyytämästä krapua, joka ei täytä kymmenen centimetrin mittaa, laskettuna otsapiikin kärjestä suoraksi ojennetun pyrstön päähän; ja on siis kravustettaessa vajamittainen krapu, paitsi kun se on saatu rauhoituspiirissä, laskettava takaisin veteen.
14 §. Sittenkun kalastus on päätetty, pitää siihen käytetyt vaajat, seipäät ja muut vehkeet, mitkä eivät kuulu kiinteään pyydyslaitokseen eikä katiskaan, vedestä pois otettaman.
Kalaveden saastuttamisesta ja muusta kalastuksen vahingoittamisesta on kielto erittäin säädetty.
15 §. Vesikouru tai vesijohto on varustettava laitoksella, joka estää kaloja joutumasta vesirattaisiin tai vesijohtoon. Jos tämmöisenä laitoksena on yksinkertainen aidake niska-aukon poikki, pitää aidakkeessa varpojen välyksien olla korkeintaan kaksikymmentäviisi tahi, jos ne sijoitetaan aukon yläpuolelle, kolmekymmentä millimetriä.
Olkoon kuitenkin sallittu pitää sellaista aidaketta nostettuna, kun jää peittää veden taikka jäät lähtevät tahi jääsohjoa muodostuu.
Poikkeuksen siitä mitä tässä on säädetty voi kuitenkin myöntää, missä erinomaiset syyt sitä vaativat.
Kanavaa, vesijohtoa tahi kalatietä kuiville laskettaessa pitää siinä löytyvät kalat heti veteen laskettaman.
16 §. Rauhoituspiirissä ja sen läheisyydessä on kielletty räjähyttämällä lohkomasta kiviä tahi toimittamasta muuta sellaista, mikä häiritsee kalan kutua tai estää kalansikiön menestymistä.
Rauhoituspiirin kautta tahi ohitse ajaessaan pitää höyryaluksen kulkea hiljaista vauhtia.
17 §. Kalan nousun aikaa olkoon niinikään joen suussa tahi sen läheisyydessä kaikki sellainen toiminta kielletty, mikä säikyttää kalaa tahi muutoin estää sen nousua.
18 §. Älköön kukaan kulkeko pyydyksen yli, joka on laskettu yleisen kulkuväylän ulkopuolelle ja selvälla merkillä osotettu. Sellaisena merkkinä pidetään meressä tummaa lippua, kooltaan vähintänsä kaksikymmentä centimetriä neliössä ja kiinnitettynä kohoon, joka ulottuu vedenpinnasta vähintänsä puolen metriä, ja muissa vesissä kohoa, joka nousee vähintänsä puolen metriä vedenpinnasta.
Älköön höyryalus, mikäli mahdollista on, tulko sellaista pyydystä viittäkymmentä metriä lähemmäs.
III Luku.
Rauhoituspiiristä.
19 §. Rauhoituspiirin sijoittaa laillisesti määrätty maanmittari tahi agronoomi. Sellaisessa toimituksessa ja samoin siitä valitettaessa valvokoon paikkakunnan syyttäjä tahi kuvernöörin erittäin määräämä henkilö yleistä etua.
Jos kaikki asianomistajat sopivat rauhoituspiirin asemasta ja rajoista, olkoon kalaveden omistajilla lupa itse toimittaa paalutus.
20 §. Rauhoituspiiriä sijoitettaessa noudatettakoon, että sen alueen kanssa, joka siihen tarkoitukseen etupäässä aiotaan, piiriin otetaan niin suuri ala ympäröivää vettä, että kalan nousemista edelliseen ei estetä ja ettei kalaa siinä häiritse ulomman veden käyttäminen.
21 §. Rauhoituspiirin rajat ovat selvillä viitoilla merkittävät; ja on kartta tahi asemapiirros mittakaavoineen niistä tehtävä ja sitten lähetettävä kuvernöörille.
Rauhoituspiirissä ei saa pyytää muuta kuin haukia, mateita ja krapuja, älköönkä niitäkään pyydettäessä käytettäkö muuta kuin täkykalalla varustettua koukkua ja, mainittujen kalalajien kutuaikana, myöskin pienenpuoleisia rysiä ja mertoja sekä kravunpyyntiä varten siihen tavallisia pyydyksiä.
IV Luku.
Kalastuskunnista ja kalastushoito-yhdistyksistä.
22 §. Yhteisen kalaveden osakkaiden tulee, noudattaen mitä Rakennuskaaren 17 luvun 1 §:ssä on säädetty, keskenänsä sopia, kuinka kalastusta on hoidettava, sekä jättää kirjallisesti laatimansa järjestyssäännöt paikkakunnan nimismiehelle, joka lähettää ne läänin kuvernöörille.
Semmoisessa sopimuksessa on myös ilmoitettava, kuka on kalastuskunnan esimies ja millä tavoin osakkaat ovat kutsuttavat kokoukseen sekä, jos tarve vaatii, kuinka yhteiset varat ovat hoidettavat ja niistä tili tehtävä.
Mitä tässä sekä 6 ja 7 luvussa sanotaan kalastuksesta tarkoittaa myös kravunpyyntiä.
23 §. Ne määräykset, jotka semmoinen kalastushoito-yhdistys kuin Rakennuskaaren 17 luvun 5 §:ssä säädetään, ottaa noudatettavakseen, alistetaan Keisarillisen Senaatin Talousosaston tutkittaviksi ja vahvistettaviksi.
Senaatin vahvistamat määräykset julaistaan asetuskokoelmassa.
24 §. Kalastushoito-yhdistyksen asiana on myös: pitää huolta rauhoituspiirien toimeensaamisesta kuten Rakennuskaaren 17 luvun 6 §:n ensimmäisessä momentissa sanotaan; itse toimituttaa kalanviljelystä taikka, palkintoja lupaamalla, muita siihen kehottaa; laittaa ja kunnossapitää tarpeenmukaisia kalateitä; pitää huolta siitä, että kalastuksesta ja veden käyttämisestä annettujen määräysten rikkominen saatetaan syytteesen ja että pakotetaan niiden säätämiä velvollisuuksia täyttämään; sekä asettaa ja palkata yksi tahi useampi kalastuskaitsija silmälläpitämään sanottujen määräyksien noudattamista sekä valvomaan, ettei yksityisen kalastusoikeutta loukata.
25 §. Mitä tässä ylempänä sekä I, II ja III luvussa on säädetty, ei koske umpinaista vettä, jos kaikki osakkaat ovat keskenänsä sopineet kalastustavasta siinä; yleisesti kiellettyä kalastuspyydystä ei kuitenkaan saa käyttää.
V Luku
Kalakaupasta.
26 §. Maassa suolattujen kaupaksi pidettäväin kalatavarain pitää oleman huolellisesti pakattuina siisteihin, lujavanteisiin, vahvoihin ja tiiveisiin, kuivasta puusta tehtyihin astioihin, jotka vetävät 120, 60, 30, 15 tai 8 litraa ja ovat varustetut asianomaisella, astian tilavuutta osottavalla kruunausleimalla. Astiaan pitää myös oleman poltettuna tai leimattuna suolaajan kalamerkki, sen kunnan nimi, missä hän asuu ja suolauksen vuosiluku.
Älköön astiata laittomana pidettäkö, vaikka se sisältääkin hiukan enemmän kuin kruunausleima osottaa.
Mitä nyt on sanottu ei koske maustettuja kaloja.
Kaloja saa myydä myöskin maassa käypien paino- ja astiamittojen mukaan sekä kappaleittain.
27 §. Lohiä, siikoja, kuhia tahi krapuja tuoreina ei saa niitten rauhoitusaikana eikä myös vajamittaista krapua kuljettaa, myydä, kaupaksi pitää, ostaa eikä maksua vastaan tarjoella. Jos jollakin silloin, kuin jonkin kalalajin tahi kravun rauhoitusaika alkaa, on niitä sitä ennen laillisesti pyydetty varasto, olkoon oikeutettu myymään sen rauhoitusajan seitsemän ensimmäisen päivän kuluessa.
Tämä kielto ei koske kiiltävää lohta eli sellaista, joka ei ole kutupukuinen.
Älköön kukaan myykö, kaupaksi pitäkö, ostako eika maksua vastaan tarjoelko kaloja allamainittuja lajeja, elleivät ne leuvan kärjestä pyrstön päähän täytä seuraavia mittoja, nimittäin:
merilohi ja taimen kolmekymmentäviisi centimetriä;
forelli kaksikymmentäviisi centimetriä;
nieriäinen kolmekymmentä centimetriä;
harri kaksikymmentäviisi centimetriä;
siika kaksikymmentäviisi centimetriä;
lahna kolmekymmentä centimetriä;
säynäs kaksikymmentäviisi centimetriä;
kuha kolmekymmentäviisi centimetriä.
28 §. Kalansuolaajan tulee rekisteröimistä varten näyttää kalamerkkinsä, maalla paikkakunnan kruununnimismiehelle ja kaupungissa maistraatille. Sellaisesta rekisteröimisestä suoritetaan lunastusta yksi markka.
Ilmoitetuista kalamerkeistä on pidettävä luettelo aakkosjärjestyksessä. Toisen jo ennen samassa kunnassa käyttämää merkkiä ei saa hyväksyä.
VI Luku.
Edesvastausmääräyksiä.
29 § Joka kalastukseen käyttää kiellettyä pyydystä tai pyyntitapaa, tahi luvallista pyydystä luvattomana aikana tai kielletyllä paikalla, taikka kalastaa vissiä kalalajia tai sitä varten vedessä pitää pyydystä sen rauhoitusaikana, sakotettakoon enintään neljäsataa markkaa ja olkoon saaliinsa menettänyt.
Samallaisen edesvastauksen alainen olkoon sekin, joka rikkoo 27 §:n kiellon, tahi jonka hallussa on yleisesti tai paikkakunnalla kielletty kalanpyydys. Luvattomasti kuljetettu tahi myyty kala ja kielletty pyydys olkoot aina menetetyt.
Joka pyytää vajamittaista krapua tahi kravun rauhoitusaikana kravustaa tai sitä varten pitää vedessä kravunpyydyksiä sakotettakoon enintään kaksisataa markkaa ja olkoon saaliinsa menettänyt.
30 §. Joka muutoin rikkoo tämän säännön tahi sen nojalla annettuja määräyksiä, rangaistakoon enintään kahdensadan markan sakolla, ellei muu lainkohta säädä siitä suurempaa edesvastausta.
Jos se, joka on velvollinen jotakin täyttämään, on tämän laiminlyönyt, pakottakoon samalla kuvernööri soveliaalla uhalla hänet siihen.
31 §. Jos joku laskee hauen, mateen tahi kravun veteen, joka koko laajuudeltaan on toisen henkilön omistama, sakotettakoon enintään kaksisataa markkaa.
VII Luku.
Erityisiä määräyksiä.
32 §. Tämän säännön määräykset eivät koske sellaista kalastusta, joka toimitetaan tieteellisen tutkimuksen tähden, tahi jonka kalastustentarkastelija muussa tarkoituksessa toimeenpanee, eivätkä myöskään kalankuljetusta sellaista tarkoitusta varten.
Kalanviljelystä varten saattaa myöskin myöntää luvan vissin kalalajin pyytämiseen ja kuljettamiseen sen rauhoitusaikana.
33 §. Luvan tai erityisen määräyksen, josta 1 §:n e momentissa ja 2, 4, 5, 10, 16 ja 32 §:ssä mainitaan, antaa läänin kuvernööri, kuulusteltuaan kalastustentarkastelijaa tahi hänen esityksestään.
Nyt mainittu määräys on kuvernöörin toimesta kuulutettava paikkakunnan kirkossa ja annettava kalastustentarkastelijan tiedoksi sekä, jos se sisältää yleisen säännöksen, lain voiman saatuansa toimitettava painettavaksi ja lähetettävä asianomaisille tuomioistuimille, syyttäjille, poliisivirkamiehille ja kalastuskaitsijoille.
Kuvernööri pitäköön myös vaaria siitä, että mitä kalastuksen hoitamisesta yhteisessä kalavedessä on määrätty noudatetaan.
34 §. Muutosta kuvernöörin päätökseen on haettava Senaatin Talousosastossa kuudenkymmenen päivän kuluessa, lukien, jos päätös on kirkossa kuulutettu, siten tapahtuneesta tiedoksiannosta, vaan muussa tapauksessa, siitä päivästä, jona päätös on annettu.
35 §. Valtion kalastushoito-yhdistyksen asettamilla kalastuskaitsijoilla sekä rantavartiossa palvelevilla on, itsekultakin piirissään, yhtäläinen oikeus ja velvollisuus kuin poiiisivirkamiehillakin valvoa tämän säännön ja muitten kalaveden käyttämistä koskevain määräysten noudattamista sekä panna takavarikkoon menetetyiksi julistettavat pyydykset, kalat ja kravut. Kalastuskaitsijan tulee myös pyydettäessä antaa tarpeenmukaista virka-apua yksityiselle, jonka kalastusoikeutta on loukattu.
36 §. Takavarikkoon otetut kalat ja kravut myytäköön kruunun hyväksi tahi annettakoon kala, milloin laatuun käy, paikkakunnan vaivaistalolle.
Menetetyksi julistettu kalanpyydys pitää hävitettämän tahi kruunun hyväksi myytämän, käytettäväksi kuitenkin muuhun tarkoitukseen kuin kalastukseen.
VII Luku.
Väliaikaisia säännöksiä.
37 §. Rajankäynnistä vedessä annettujen säännösten voimaanpanoa varten pyytäköön kuvernööri, kalastustentarkastelijan esityksestä ja lääninmaanmittaria kuulusteltuaan, määrättäväksi tarpeeksi monta maanmittaria, kukin yhdessä tahi useammassa vississä pitäjässä, käymään kalaveden piirirajat, ellei merkittyä rajaa ole olamassa.
38 §. Kun raja yhteisen kalaveden ympäri on käyty, ilmoittakoon maanmittari sen heti kuntakokouksen esimiehelle, jonka tulee viipymättä kutsua kokoon kalaveden osakkaat sopimaan, miten kalastusta siinä on käytettävä.
Sellainen kutsumus toimitetaan siinä järjestyksessä, kuin kuntakokouksen kutsumisesta on säädetty, ja pitää siinä kokouksen aika ja paikka oleman ilmoitettuina. Jos osakkaat kokoontuvat ilman senkaltaista kutsumusta, olkoon kokous kuitenkin pätevä.
39 §. Rajankäyntiä varten pitää maanmittarin saada läänin maanmittauskonttorista tarpeelliset konseptikartat ja asiakirjat.
Maanmittarille tuleva palkkio suoritetaan etukäteen yleisistä varoista ja korvataan kruunulle siinä järjestyksessä, kuin samallaisen palkkion korvaamisesta isossajaossa on säädetty.
40 §. Jolleivät kalavesien omistajat, kun rauhoituspiirien laittaminen vesistöön on käsketty, ole heille määrätyn ajan kuluessa panneet sijoittamista toimeen, menetellään niinkuin 37 §:ssä on sanottu.
Tämä sääntö astuu voimaan 1 p:nä Maaliskuuta 1903; senkaltaista jo ennen tehtyä rihmapyydystä, joka siihen saakka oli laillinen, saapi kuitenkin käyttää vielä kolme vuotta, vaikka se onkin tiheämpi kuin tässä säännössä myönnetään, paitsi mikäli senlaatuinen pyydys 1 §:n e momentin mukaan on kielletty.
Ministerivaltiosihteeri Plehwe.