Laki, joka säätää Rakennuskaaren 17 ja 18 luvun toisin kuuluviksi.
Hänen Majesteettinsa Keisari on Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä suvainnut Pietarhovissa 10/23 p:nä Heinäkuuta 1902 Armossa säätää yleisen lain Rakennuskaaren 17 ja 18 luvun näin kuuluviksi:
Rakennuskaari.
17 Luku.
Kalaveden käyttämisestä.
1 §. Yhteisen kalaveden osakkaat ovat velvolliset keskenään niin järjestämään kalastuksen siinä, että kalasuvun hävittäminen estetään. Ellei sellaista järjestämistä aikaansaada, kieltäköön kuvernööri toistaiseksi osakkaita käyttämästä kalastusoikeuttaan muulla tavalla kuin kalastamalla yhteiseksi hyväksi, vaan lykätköön asian muutoin oikeuteen, jonka tulee siitä lopullisesti määrätä; kuitenkin olkoon kullakin osakkaalla ynnä hänen talonväellään aina valta siinä harjoittaa onkimista ja kaikenlaista muuta koukkukalastusta.
Osakkaiden päätettävissä olkoon, millä tavoin krapujen ja helmisimpukkain pyyntiä saa harjoittaa.
2 §. Yhteisen kalaveden osakas käyttäköön äänivaltaa kalastuskunnan asioissa kyläosuutensa mukaan ja saakoon yhteiseksi hyväksi kalastettaessa saman perusteen mukaan osansa saaliista.
3 §. Miten kalavesi on jaettava säädetään laissa vesialueen jaosta.
4 §. Sillä, jonka kalavedessä toisella on kalastusoikeus, olkoon valta lunastaa mainittu oikeus suorittamalla sen täyden arvon. Ellei arvoa muuten voida tarkoin selville saada, katsotaan sen vastaavan kaksikymmenkertaista viimeisten viiden vuoden aikana kalastuksesta keskimäärin saatua vuosituloa, siitä pois luettuna korvaus ajasta, mikä kalastukseen lasketaan tarvituksi, ynnä kaikki muut menot. Jos on riita tästä arvosta, tulee oikeuden valitsemain uskottuin miesten toimittaa katselmus ja arvaus ennenkuin asia ratkaistaan.
Tällaisen lunastuksen alaisia eivät kuitenkaan ole kruunun lohi- eikä siikakalastukset, eivät myöskään laillisesti merkityt lohi- tahi siika-apajat eikä kalatokeet, joilla on erikseen myönnetty oikeus lohen-, siian- tai nahkiaisenpyyntiin.
5 §. Jos armollisella säädöksellä on määrätty, että kalastushoito samassa tai eri vesistöissä tahi vesistöjen tai meren osissa on oleva yhteisenä, muodostavat kalaveden kaikki omistajat tällä alueella yhdistyksen, jonka tulee aluettansa varten laatia sellaisia määräyksiä kalanpyydyksistä, kalastusajasta ja kalastustavasta sekä rauhoituspiirien ja kalaväylien laittamisesta ynnä muusta kalastushoidon huolenpidosta, joita lain säätämien määräysten lisäksi havaitaan tarpeellisiksi; ja käsittelevät sellaisen yhdistyksen asioita osaksi sen jäsenet kuntakokouksessa, osaksi niiden valitsema hallintokunta; sillä tavoin kuin kunnan tai kuntain yhteisesti ratkaistavista asioista on säädetty.
Yhdistyksen laatimat määräykset kalastuksen hoitamisesta ovat alistettavat ylemmän viraston tutkittaviksi ja vahvistettaviksi, kuten siitä erittäin määrätään.
6 §. Tarvittavain rauhoituspiirien aikaansaamiseksi olkoon kalastushoitoyhdistyksellä oikeus, niinkuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty, miksi lunastaa semmoisia paikkoja, joissa sen veden arvokkaimmat kalalajit kutevat, kalanpoikaset tavallisesti oleksivat taikka kalan suojeleminen muuton on tärkeä, ynnä tarpeellinen vesialue niitten ympäriltä.
Jos se jätetään tekemättä, voidaan rauhoituspiirien laittaminen käskeä armollisella määräyksellä ja otettakoon semmoisessa tapauksessa siihen tarkoitukseen jokaisen kalaveden pinta-alasta enintään kymmenesosa ylempänä mainittua laatua olevilta paikoilta ja mieluimmin yhteen jaksoon.
Rajatusten olevia kalavesiä varten laitettakoon yhteinen rauhoituspiiri, jos omistajat siitä sopivat; ja vähennetään piirin semmoisessa tapauksessa säädetty korkein määrä viidenneksitoista osaksi niitten yhteenlasketusta alasta.
Rauhoituspiirin erilleen murtamisesta kalavedenjaossa on erittäin säädetty.
7 §. Rauhoituspiiriin älköön, jos sitä voidaan välttää, otettako malmiperäistä järven osaa eikä myöskään savenottoon tarvittavaa paikkaa.
8 §. Rauhoituspiirin omistaja olkoon velvollinen pitämään sen rajat sopivilla merkeillä nähtävinä, kuin myös järvessä, jossa kalain tukehtuminen jään alla on pelättävissä, kivikumpeleiden tai muiden kohokkeiden rakentamisella tahi avannoilla auttamaan ilman pääsemistä veteen.
9 §. Rauhoituspiirin tulee alati olla rauhoitettuna kaikenlaiselta kalastukselta, paitsi kravustamiselta sekä hauen- ja mateenpyynniltä, kuten siitä erittäin määrätään; älköönkä piiristä taikka sen viereiseltä rannalta otettako malmia, kiviä, savea, hiekkaa tahi muuta sellaista; kuitenkin saatakoon järvirehua korjata jälkeen heinäkuun 5 päivän sekä kaislaa ja ruokoa tarpeen mukaan harventaa.
Samoin olkoon kielletty rauhoituspiirissä lauttaamasta puutavaraa taikka kulkemasta höyryaluksella tai kudun aikana muullakin aluksella, milloin lauttaus- tai kulkuväylää muutoinkin on riittävästi.
Rauhoituspiirin paaluttaminen olkoon heti noudatettavana niinkuin vedessä olevasta rajasta on säädetty.
10 §. Kalastuksesta sellaisessa vedessä, joka yksityisesti kuuluu käyttämättömään kruununmaahan tai kruununpuistoon ja niinikään rauhoituspiireistä sellaisessa vedessä olkoon voimassa mitä näistä erikseen määrätään.
11 §. Valtaväylä pidettäköön kalaväylänä, kuin myös vedessä valtaväylän päissä sen kaksinkertainen leveys siihen saakka kunnes syvä vesi alkaa.
Valtaväylä ja muu kalaväylä on aina pidettävä vapaana kalastuslaitteista ja kaikista muista seisovista kalanpyydyksistä; älköönkä siinä liikkuvallakaan pyydyksellä toisin kalastettako kuin että puolet kalaväylän leveydestä aina on avoinna.
Älköön muutoinkaan kalastuslaitteita niin rakennettako, tahi seisovilla kalanpyydyksillä niin kalastettako, että kala suljetaan toisen vedestä tai rauhoituspiiristä tahi että kalan nousu koskessa tehdään mahdottomaksi.
12 §. Isoa rysää tahi muuta samanlaatuista pohjalla varustettua kalanpyydystä älköön laskettako sellaisen joen suulle, joka on lahden tahi selän ainoana tahi pääasiallisena vesireittinä, älköönkä mereen lohi- tahi siikapitoisen kymin tahi joen suusta ulospäin, eikä kummallekaan puolelle viittä kilometriä lähemmäksi.
Loheksi luetaan myös muunniminen lohensukuinen kala.
13 §. Jos joku on tätä ennen laillisesti saanut oikeuden kalatokeilla salvata valtaväylää toisin kuin 11 § säätää, nauttikoon tätä oikeuttansa. Olkoon kuitenkin velvollinen, jos kruunu tahi yli- tai alapuolisten kalavesien omistajat sitä vaativat, lunastusta vastaan luopumaan semmoisesta oikeudesta, niinkuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty.
Erityisten asianhaarain vaatiessa myönnettäköön vastedeskin lupa toistaiseksi kalatokeilla sulkea enintään kolme neljättäosaa kymistä, virrasta tahi joesta joksikin määrätyksi ajaksi vuotta.
14 §. Kalatiessä ja sadan metrin matkalla sen suista olkoon kaikki kalastaminen kielletty; älköönkä sadan metrin matkalla koko vesistön poikki rakennetun padon alapuolella tahi kanavassa, vesirännissä tai vesijohdossa harjoitettako muuta kalanpyyntiä kuin onkimista.
1 momentissa mainittu kielto ei koske tätä ennen laillisesti rakennettuja kalastuslaitteita.
15 §. Jos kylään tai tilaan kuuluvalla vedellä ei ole mitään yhteyttä toisen veden kanssa tahi ainoastaan sellainen, josta kaloja ei sanottavasti pääse nousemaan eikä laskemaan, ja jos kaikki osakkaat ovat kalastustavasta yhtä mieltä, älköön sellainen umpinainen vesi olko 1, 6, 7 ja 11 §:n säännösten alainen, älköönkä kalastuksessa muutakaan rajoitusta tehtäkö kuin mikä koskee yleisesti kiellettyjen kalanpyydyksien käyttämistä.
Umpinaiseen veteen ei saa omistajien suostumuksetta kalatietä johtaa; ja on aukaistu kalatie ylläpidettävä vähintään kymmenen vuotta, elleivät ylempänä tahi alempana asujat sovi sen poistamisesta sitä ennen.
Mitä tässä säädetään ei koske sellaista vettä, joka ainoastaan sulkurakennuksella on toisen vedestä erotettu.
16 §. Kalastusoikeuden haltijalla ja hänen apulaisillansa on valta kalanpyydyksien laskemista, nostamista ja kokemista varten astua toisen rannalle, ei kuitenkaan tontille, puutarhaan eikä kylpypaikkaan, sekä panna pyydyksiään kuivamaan rannalle muualla, paitsi vastamainituilla alueilla, varastopaikalla, puistossa tai viljellyillä tiluksilla, kuitenkin saakoon rannanomistaja ensinmainitulta, arvion mukaan, täyden korvauksen kaikesta sen kautta kärsimästään vahingosta ja haitasta.
Rannanomistajan pitää niinikään, korvausta vastaan, sallia kalastusoikeuden haltijan kulkea maansa kautta kalavedelle milloin tämä muutoin ei voi sinne soveliaasti päästä.
17 §. Jos joku verekseltä tavataan kalastamasta vedessä, jossa hänellä ei ole sellaiseen pyyntiin oikeutta, saakoon kalastusoikeuden omistaja tahi haltija tai hänen kalastuksensa hoitaja tai väkensä kalastavalta ottaa veneen, pyydykset tahi muuta tunnustodisteeksi ja pitää ne, siksi kuin viimeksimainittu on tehnyt selvän puolestansa. Sama oikeus olkoon poliisivirkamiehelläkin, kun luvatonta kalastusta harjoitetaan 18 luvun mainitsemassa vedessä.
18 §. Jos valta- tai muuhun kalaväylään laittomasti on pantu pyydys, olkoon ulosottomies tahi nimismies velvollinen joko pyytämättä tahi sen pyynnöstä, joka siitä kärsii haittaa, poistamaan pyydyksen rikollisen kustannuksella.
19 §. Jos syntyy riita kalastuksen järjestyksestä yhteisessä kalavedessä tahi kalaväylän oikeasta asemasta ja aukipitämisestä taikka, jos rauhoituspiirin sijoittamisesta tehdään valitus, ratkaiskoon asian oikeus; ja hankkikoon, milloin tarpeelliseksi näkee, lausunnon siltä virastolta, joka kalastustointa maassa kaitsee.
18 Luku.
Kruunun yksityisistä kalastuksista ja yleisestä kalastuksesta.
1 §. Kruunun yksityiset kalastukset meressä, kymeissä, virroissa, joissa ja järvissä pysytetään kruunulla missä ne vanhastaan ovat olleet ja edelleen ovat sen hallussa.
2 §. Isolla järvenselällä kylänrajan ulkopuolella olkoon kukin siihen ulottuvan kunnan asujain oikeutettu harjoittamaan onkimista ja kaikkinaista muuta koukkukalastusta; ja olkoon kuntain päätettävissä, saavatko asujamet ja missä määrin siellä harjoittaa muuta kalastusta.
3 §. Jokaisella maan asujamella olkoon valta harjoittaa kaikellaista kalastusta meressä kylänrajan ulkopuolella, ei kuitenkaan kymmenen kilometrin alalla lohipitoisen kymin tahi joen suulla lukien suusta ulospäin sekä kummallekin puolelle. Samallaista oikeutta kalastamiseen saatakoon myös käyttää semmoisilla merenrannoilla ja meren luotojen ja saarien luona, jotka kuuluvat kruunulle eivätkä ole minkään tilan omia eikä erityisillä ehdoilla kenenkään hallussa, paitsi mikäli vissiin kalastuspaikkaan nähden on tehty tahi vastedes tehdään poikkeus.
4 §. Ulkosaaristossa ja merenrinteessä olkoon onkiminen ja kaikkinainen muu koukkukalastus syvässä vedessä jokaiselle sallittu.
5 §. Kalastuksenharjoittajilla olkoon oikeus 3 §:ssä mainituilla kruunun rannoilla, luodoilla ja saarilla maksutta saada, mikäli riittää, maata käytettäväksensä kalastamiseen tarvittavain asuinhuoneitten, aittain ja valmistushuoneitten rakentamista varten. Kuvernööri osottakoon sitä varten tarpeelliset alat.
6 §. Mitä tässä edellä ja 17 luvussa on säädetty sovellettakoon sellaiseen kymiin tahi jokeen, joka on rajana toista maata vastaan, sekä sen lisäjokiin ja sen suun ulkopuolella olevaan mereen ainoastaan mikäli ei toisin ole määrätty tahi vastedes määrätään.
Tämä laki astuu voimaan 1 p:nä Maaliskuuta 1903.
Jos joku ennen sanottua päivää on perannut nuotta-apajan mereen, saakoon edelleen nauttia sitä kymmenen vuotta.
Ministerivaltiosihteri Plehwe.