Julkiluettava saarnastuolista.
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
suomen- ja ruotsinkielen käyttämisestä Suomenmaan tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa.
Annettu Helsingissä, 19 p:nä Kesäkuuta 1902.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomen Senaattimme alamaisesta esityksestä olemme Me nähneet hyväksi, pysyttäen voimassaan ja vaikutuksessaan kaikki mitä venäjänkielen käyttämisestä Suomen virastoissa on säädetty, suomen- ja ruotsinkielen käyttämisestä maan tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa armossa säätää niinkuin seuraa:
1 §. Suomenmaan tuomioistuinten ja muiden viranomaisten on asioissa, jotka on virelle pannut yksityinen henkilö tahi kunta, niille annettava alkuperäiset toimituskirjat suomen- tai ruotsinkielellä seuraavain perusteiden mukaan:
a) Tuomioistuimen ja viranomaisen, jonka virka-alue ei käsitä koko maata, pitää, jos sen virkatoiminta käsittää ainoastaan yhden kunnan taikka useampia kuntia, jotka kunnallisten asiain käsittelyssä käyttävät samaa pöytäkirjakieltä, käyttää virka-alueensa kunnallista pöytäkirjakieltä.
Jos virka-alueeseen kuuluu useampia kuntia, joilla on eri pöytäkirjakielet, on toimituskirjassa käytettävä sitä kieltä, joka on pöytäkirjakielenä useimmissa niistä kunnista; jos suomen-ja ruotsinkielisiä kuntia on yhtä monta, saa viranomainen määrätä kumpaa kieltä asian luontoon nähden toimituskirjassa on käytettävä. Kuitenkin on näissä tapauksissa semmoisessa toimituskirjassa, joka annetaan alueeseen kuuluvalle erityiselle kunnalle tahi yksityiselle kunnan jäsenelle, käytettävä viimemainitun kunnan pöytäkirjakieltä.
Jos yksityinen asiallinen tahi, kun asiallisia on useampia, he kaikki ovat pyytäneet asiakirjaa annettavaksi toisella kielellä kuin sillä, jota viranomaisen on tässä edellä säädettyin perusteiden mukaan käytettävä, niin on pöytäkirja kirjoitettava sillä kielellä kuin on pyydetty.
b) Tuomioistuimen ja viranomaisen, jonka virka-alue käsittää koko maan, pitää antaa toimituskirja sillä kielellä, jota asiallinen tahi, kun asiallisia on useampia, he kaikki ovat pyytäneet taikka suullisesti tai kirjallisesti käyttäneet, mutta kun asialliset ovat lausuneet erilaiset toivomukset tahi käyttäneet eri kieliä, sillä kielellä, jonka tuomioistuin tahi viranomainen asiallisten etua ja asian luontoa harkittuaan määrää.
2 §. Asiassa, jonka kruunun asiamies, virallinen syyttäjä tahi joku muu virkamies on virkansa puolesta pannut vireille, on vastaajalla toimituskirjakielen määräämiseen nähden sama oikeus kuin muuten kantajalla tai haltijalla.
3 §. Toimituskirja on ylemmän oikeuden tai viranomaisen itsekussakin tapauksessa annettava sillä kielellä, jota alempi oikeus tai viranomainen on samassa asiassa käyttänyt.
4 §. Asiakirjat, tiedonannot ja julkipanot, jotka joku tuomioistuin tahi viranomainen jollekin kunnalle antaa, ovat kirjoitettavat sillä kielellä, millä pöytäkirja sen kunnan julkisissa keskusteluissa tehdään, sekä ne samanlaatuiset kirjoitukset, jotka annetaan jossakin kirkollisessa seurakunnassa kuulutettavaksi, kirjoitettavat sillä kielellä, millä julkiset jumalanpalvelukset siinä seurakunnassa pidetään, mutta toimitettavat sekä suomeksi että ruotsiksi niihin seurakuntiin, joissa julkisia jumalanpalveluksia pidetään kummallakin kielellä.
5 §. Semmoisten pöytäkirjain ja toimitus-asiakirjain kielestä, joita ei ole määrä antaa yksityisille asiallisille, sekä viranomaisten keskeisen kirjeenvaihdon ynnä virka-kirjanpidon kielestä ovat voimassa seuraavat määräykset:
a) Asiassa, joka koskee erityistä kuntaa tahi sellaisen kunnan yksityistä jäsentä tahi siinä olevaa yleistä laitosta, on kunnalliskieltä käytettävä.
b) Ylemmän oikeuden ja viranomaisen on kirjoitettava alemmalle viranomaiselle menevät kirjelmänsä sillä kielellä, jota viimeksi mainittu viranomainen on velvollinen käyttämään.
c) Virkadiaareissa käytetään sen asiakirjan kieltä, mikä on diariin merkittävä.
d) Muuten on alemman ja ylemmän oikeuden ja muun viranomaisen käytettävä sitä kieltä, millä pöytäkirja paikkakunnan kunnallisissa keskusteluissa tahi useimmissa virka-alueen kunnissa tehdään, sekä viranomaisen, jonka virka-alue käsittää yhtä monta suomen- ja ruotsinkielistä kuntaa tahi koko maan, käytettävä sitä kieltä, minkä harkitsee asian laatuun nähden tarkotuksenmukaisemmaksi.
e) Valtion oppilaitosten tahi yksikielisten seurakuntain esimiesten tai muiden viranomaisten tulee käyttää asianomaisen oppilaitoksen tai seurakunnan kieltä, vaikka ne sijaitsevatkin toiskielisessä kunnassa.
6 §. Kollegisen viraston jäsenellä on oikeus viraston keskusteluissa käyttää sitä kieltä, suomea tai ruotsia, jonka hän katsoo itselleen soveliaimmaksi.
Tämän asetuksen kautta kumotaan kaikki aikaisemmin annetut, suomen- ja ruotsinkielen käyttämistä tämän maan viranomaisissa koskevat asetukset, mikäli ne ovat vastoin tässä edellä olevia säännöksiä.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 19 p:nä Kesäkuuta 1902.
Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
CONSTANTIN LINDER.
VALFRID SPÅRE.
WALD. ENEBERG.
EDV. BOEHM.
OSSIAN BERGBOM.
G. E. FELLMAN.
E. R. NEOVIUS.
ARVID GENETZ.
D. W. ÅKERMAN.