Keisarillisen Suomen Senaatin päätös,
koskeva johtosääntöä naispuoliselle apulaisammattien- tarkastelijalle Suomessa.
Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti noudatettavaksi vahvista- nut seuraavan johtosäännön naispuoliselle apulaisammat- tientarkastajalle Suomessa.
Alempana mainittavassa suhteessa olemaan apuna sen silmälläpitämisessä, että teollisuusammattien työntekijäin suojelemisesta annettuja säännöksiä noudatetaan, asetetaan Teollisuushallitukseen kolmen vuoden ajaksi, Tammikuun 1 p:stä 1903 lukien, naispuolinen ammattientarkastaja, jonka on hoidettava tehtäviään tämän johtosäännön ja Teollisuushallituksen tarkempain osotusten mukaan.
1 §. Naispuolisen ammattientarkastajan on pidettävä huolta maamme teollisuuslaitoksissa palvelevien naispuolisten ja alaikäisten työntekijäin eduista.
Hänen tulee sentähden valvoa vastamainittujen työntekijäin siveellisiä ja terveydellisiä oloja, vaikuttaa kansa- ja ammattikoulujen säännölliseen käyttämiseen sekä nais- puolisten työntekijäin asunto- ja ravinto-olojen paranta- miseen, niin myös koettaa aikaan saada teollisuusammattien työntekijöitä varten aiottuja terveydenhoito- ja sairashoito- sekä ruoanpitolaitoksia kuin myöskin apu- ja säästökassoja.
2 §. Toiminnassaan, jonka tulee olla ainoastaan neuvon- antavaa laatua ja jossa hän koettakoon saavuttaa työnanta- jain ja työntekijäin luottamusta, työskentelee naispuolinen ammattientarkastaja yhdessä asianomaisten ammattien- tarkastajain kanssa ja on oikeutettu, milloin epäkohtia ilmaantuu, ilmoittamaan ne asianomaisen piirin ammattien- tarkastajalle tälle kuuluvaan toimeen ryhtymistä varten.
Jos häneltä kielletään pääsy teollisuuslaitokseen taikka tarpeellisten asiakirjain saanti, on hänen ilmoitettava se Teollisuushallitukselle.
3 §. Naispuolisen ammattientarkastajan tulee usein käymällä niissä teollisuuslaitoksissa, missä palvelee naispuolisia tahi alaikäisiä työntekijöitä, koettaa hyvin perehtyä näiden työntekijäin ammattitoimintaan ja muihin oloihin.
4 §. Sellaisissa teollisuuslaitoksissa käydessään, jotka 3 §:ssä mainitaan, on naispuoliselle ammattientarkastajalle annettava tilaisuutta tarkastamaan niitä luetteloita, joita työnantajan, Huhtikuun 15 p:nä 1889 teollisuusammateissa olevain työntekijäin suojelemisesta annetun asetuksen 15 §:n mukaan, tulee pitää, sekä näihin luetteloihin liitettyjä papin-, lääkärin- ja koulutodistuksia; ja hankkikoon hän tietoa siitä, missä määrin ammatinharjoittaja on täyttänyt saman asetuksen 14 §:n ja Maaliskuun 31 p:nä 1879 elinkeinoista annetun asetuksen 32 §:n mukaisen velvollisuutensa valmistaa alaikäisille työntekijöilleen tilaisuutta koulu- opetukseen sekä millä tavalla nämät sitä käyttävät.
Sen ohessa tulee hänen tutkia sen työn laatua, jossa kahdeksaatoista vuotta nuorempia työntekijöitä pidetään, sekä, jos hän huomaa että lapsi tahi nuori henkilö näyttää kivulloisuuden tai ruumiillisen heikkouden taikka työn tai työpaikan laadun tähden saattavan kärsiä työstä haittaa, siitä huomauttaa asianomaista työnantajaa ehkä tarvittavaa lääkärintutkimusta varten sekä, jos syytä on, ilmoittaa asianlaita asianomaiselle ammattientarkastajalle niinkuin
2 §:ssä on sanottu.
Naispuolisen ammattientarkastajan tulee myöskin valvoa, että työnantajan 5 p:nä Joulukuuta 1895 annetun lain mukainen vastuunalaisuus työntekijää kohtaavasta ruumiinvammasta asianmukaisesti täytetään vakuutus- velvollisten ammattiyritysten naispuolisiin ja alaikäisiin työntekijöihin nähden.
5 §. Tehokkaan tarkastuksen aikaan saamiseksi sellaisissa käsityöverstaissa, joissa naispuolisia tai alaikäisiä työnteki- jöitä pidetään, tulee naispuolisen ammattientarkastajan asettua yhteistoimeen asianomaisten terveydenhoito- ja kunnallislautakuntain kanssa.
6 §. Naispuolisen ammattientarkastajan on myös sattuvissa tapauksissa ammattiyhdistysten valtuusmiesten kanssa, jotka elinkeinoista annetun asetuksen 23 §:n mukaan erittäin ovat velvolliset silmällä pitämään oppilaiden ja elinkeinojen alalla työskenteleväin muiden työntekijäin opetusta, hoitoa ja sävyisää kohtelemista, keskusteltava ja sovittava ammatti- oppilasten toimen ja kohtelun silmälläpidosta sekä tehokkaan tarkastuksen aikaan saamisesta kouluvelvollisten alaikäisten työntekijäin koulunkäynnistä.
Maaseuduilla tulee tarkastajan samaa tarkoitusta varten neuvotella asianomaisten kunnallislautakuntain ja koulunjohtokuntain kanssa.
7 §. Parannuksen aikaan saamiseksi naispuolisten työnteki- jäin asunto- ja ravinto-oloissa koettakoon ammattientarkas- taja saada näitä työntekijöitä osuuskuntia muodostamalla tahi muun taloudellisen yhteenliittymisen kautta siinä suhteessa ryhtymään itseänsä auttamaan; ja koettakoon naispuolinen ammattientarkastaja, täyttäessään 1 §:n
2 mom:n mukaiset muut velvollisuutensa, työskennellä yhdessä työnantajain ja työnjohtajain sekä muiden sellaisia parannuksia harrasta- vain, asianymmärtäväin henkilöiden kanssa.
8 §. Jos naispuolinen ammattientarkastaja terveydellisten kysymysten arvostelemista varten katsoo tarpeelliseksi käyttää lääkäriä, pyytäköön sitä varten piiri-, kaupungin- ja kunnanlääkärin apua ja tehköön, ellei sellainen virka-apu sattuvissa tapauksissa näytä tarkoitusta vastaavaksi, Teollisuushallitukselle joka kerta, mainiten syyn siihen, esityksen Lääkintöhallituksen määräyksen hankkimisesta asianymmärtävälle lääkärille olemaan hänelle mainitussa suhteessa avullisena.
9 §. Kaikissa toimituksissaan tulee naispuolisen ammattien- tarkastajan olla varustettuna Teollisuushallituksen hänelle antamalla oikeutuskortilla, näytettäväksi, tarpeen vaatiessa, teollisuuslaitoksen tahi verstaan hoitajalle tahi tämän sijaiselle.
10 §. Kaikista toimituksistaan ja niissä tekemistään havain- noista pitää ammattientarkastajan tehdä seikkaperäisiä muistiinpanoja.
Hän on myöskin velvollinen vuosittain Teollisuushallitukselle toimittamaan kertomuksen toiminnastaan Teollisuus- hallituksen antaman suunnitelman mukaan.
11 §. Naispuolisen ammattientarkastajan asemapaikka on Helsingin kaupunki. Jos hän lähtee pitemmälle kuin viikon kestävälle matkalle, tulee hänen ilmoittaa se Teollisuus- hallitukselle ja myöskin mainita matkan suunnitelma.
12 §. Ammattientarkastaja älköön omistako tai hoitako teollisuuslaitosta tai olko teollisuutta varten perustetun yhtiön osakkaana tai ryhtykö teknillisiin asioimistöihin tahi muuhun teolliseen toimintaan, olipa se mitä laatua hyvänsä; älköönkä hänellä olko patenttioikeutta sellaisissa laitoksissa käytettyihin valmistustapoihin, koneisiin ja laitteisiin.
Hän on myöskin velvollinen pitämään salassa teknillisiä seikkoja, joista hän virkatoimensa kautta saa tiedon, ellei laittomuuksien ilmoittaminen toisin vaadi. Älköön tarkastaja koettako tunkeutua ammatinharjoittajan liikeoloihin.
13 §. Naispuolisen ammattientarkastajan valitsee ja määrää Senaatti Teollisuushallituksen esityksestä asianmukaisesti kuulutetun kolmenkymmenen päivän hakemusajan jälkeen; ja tulee viran hakijan olla suorittanut tutkinnon polyteknilli- sessä opistossa tahi Keisarillisessa Aleksanderin yliopistossa, tai saanut päästötodistuksen jostakin maan oppilaitoksesta korkeampaa naissivistystä varten ja sen jälkeen jonkun aikaa työskennellyt teollisuuselinkeinon alalla, jonka ohessa hänen tulee osata puheessa ja kirjoituksessa hyvin käyttää suomen- ja ruotsinkieltä.
14 §. Tarkastajalle tulee palkkiota 3,000 markkaa vuodessa. Matkoista ja toimituksista viran puolesta saa hän lukea hyväkseen päivärahaa 10 markkaa kultakin päivältä tahi sen osalta, jonka hän on ollut asemapaikaltaan poissa, sekä matkakustannusten korvausta voimassa olevan matkustussäännön kuudennessa luokassa. Tarpeellisen kirjallisuuden hankkimista ynnä muita kulunkeja varten saa tarkastaja tilintekoa vastaan käyttää enintään 300 markkaa vuodessa. Helsingissä, Maaliskuun 19 p:nä 1903.
Keisarillisen Senaatin Kauppa- ja Teollisuustoimituskunnan Päällikkö,
Senaattori D. W. Åkerman.