Yleisissä valtakunnankysymyksissä on kaikkein vähiten mahdollista etukäteen esittää mitään ehtoja. Ne täytyy määrätä vallitsevien olosuhteitten mukaan, kun kysymykset alistetaan sekä Venäjän että Suomen edustajien yhteiseen tarkastukseen. Sitä vastoin tahtoo Suomen senaatti ehdotto- masti etukäteen vahvistaa maan eduksi tiettyjä säädöksiä ja siten asettaa raja-aitoja alueelle, missä niitä saisi kaikkein vähiten esiintyä. Ehdot on asetettu Suomen puolelta. Olisi luonnollisempaa, jos Venäjä tekisi sen. On omituista, että vain toinen osapuoli ja lisäksi merkityksettömämpi esiintyy vaatien rajoituksia ja ehtoja. Luonnollisempaa olisi, että senaatti erikseen joka kerran käsitellessään vastaavia kysy- myksiä koettaisi saada hankituksi sen, mitä se nyt asettaa etukäteisehdoiksi. Periaatteessakaan ei ole toivottavaa sallia toisen osapuolen etukäteen ratkaista joitakin yleisiä valta- kunnankysymyksiä tai määrätä niiden erilaisista yksityis- kohdista.
Mihin Suomi tarvitsee sellaisen luettelon?
Senaatin mielipiteen mukaan se on välttämätön lujan perus- tan aikaansaamiseksi Suomea koskevaa erityislainsäädäntöä varten. Helmikuun 3 päivän manifesti säilyttää maan erityis- lainsäädännön. Jos kysymyksiä, jotka aikaisemmin on luettu kuuluvaksi Suomen sisäisen lainsäädännön alaan, myöhem- min siirretään yleisten valtakunnanlakien piiriin, niin ei siten muuteta Suomen erityislainsäädännön perustaa eikä ole- musta.
Suomalaiset lähtevät siitä, että käsite yleisvaltakunnallinen merkitys on hyvin venyvä. Mutta mikä käsite ei ole venyvä?
Suomalaisten pelolta, että jokainen kysymys voitaisiin riistää heidän ratkaisuvallastaan ja hoidettaisiin helmikuun 3 päi- vän manifestin säätämässä järjestyksessä, puuttuu ehdotto- masti kaikki perusta. Suomen kansa ei voi valittaa, että Venäjän monarkit olisivat kohdelleet sitä mielivaltaisesti, kun he kaikki ovat aina perustaneet ja perustavat menettelynsä lain vaatimuksiin. Ei ole mitään syytä olettaa, että Suomen suhteen vastedes jätettäisiin ottamatta huomioon oikeuden ja ilmeisen loogisen välttämättömyyden johtavia peri- aatteita.
Menneitten vuosien kokemus aina Suomen Venäjään yhdis- tämisestä alkaen on osoittanut, että erityisessä lainsäädäntö- järjestyksessä on annettu maalle verrattain vähän asetuksia ja nekin lisäksi sellaisia, jotka luonnollisesti kokonaan pitäisi valmistella keisarikunnan keskuselimissä, kuten esim. kreikkalais-venäläistä papistoa, joukkojen hallintoa, tulleja yms. koskevat asetukset.
---
Helmikuun 3 päivän manifesti on antanut Suomelle parhaan takeen, mikä nykyisissä oloissa on mahdollista antaa, mutta suomalaiset ovat tyytymättömiä siihen ja pyrkivät sellaisen luettelon laatimiseen, joka etukäteen varmistaisi heidän etunsa. He toivovat korjausta uuteen lakiin, jota on sovel- lettu vain kerran! Tämän lain kelvottomuutta he eivät ole millään tavalla osoittaneet. Käytännön kokemusta heillä ei ole, mutta kuitenkin he esiintyvät uusia vaatimuksia ja väitteitä tehden. He ehdottavat meille, minun mielipiteeni mukaan ilman vähäisintäkään todellista tarvetta, että tästä laista heti luovuttaisiin, että siihen tehtäisiin oikaisuja ja sitä paitsi toisessa järjestyksessä kuin missä laki on syntynyt.
---
Mielten kuohunnalla ja metelöinnillä, adresseilla ja lähetys- kunnilla koetettiin pakottaa Venäjän hallitus täydentämään helmikuun 3 päivän manifestia ja tahdottiin muuttaa halli- tuksen suunta sekä taivuttaa se myönnytyksiin. Tämä on minulle uusi syy luopua kaikenlaisten luetteloiden ajatuk- sesta, koska olisi tuskin toivottavaa myötävaikuttaa siihen, että keisarikunnan rajamaa metelein ajaisi toivomuksensa perille. Venäjän kunnia ei salli sen ostaa rauhaa yhdessä rajamaassaan tehden myönnytyksiä, joiden aiheuttajana tavallaan on uhkaus. Sitä paitsi ei pidä unohtaa, että suoma- laiset, pyrkiessään viitoittamaansa päämäärään, ovat koko maailman lehdistössä esittäneet manifestin julkaisseen Venäjän hallituksen teot erittäin epäystävällisessä valossa. Mutta pääasia on, että maata ei rauhoitettaisi luettelon laatimisella tai oikeammin että metelöinnin johtajia ei tyydytettäisi sillä. Senaatti ja Suomen edustajat ovat täällä kiistämättömästi lausuneet, että valtiopäivien pitäisi käsitellä luettelo ja sen lisäksi maan perustuslain säätämässä järjestyksessä. Tämä on heidän pääehtonsa. Mutta tässä ei vielä ole kaikki, vaan vastedes, kun yleisvaltakunnallisia lakeja käsitellään, säädyt tahtovat ratkaista esityslistalla olevat luonteeltaan yleisvaltakunnalliset kysymykset eivätkä rajoittua niitä koskevan lausunnon antamiseen. Tällainen on siis se uusi askel, jonka suomalaiset nyt ottavat.
(Suomen historian dokumentteja 2.)