Maaliskuun 8 päivänä 1817.
Meidän kaikkein armollisin Herramme ja Keisarimme valvoo liikuttavalla ja väsymättömällä huolenpidolla suomalaisten alamaistensa todellista parasta ja ennen muuta kasvavan kansakunnan huolellista kasvatusta hyviin tapoihin, siveyteen ja Jumalan pelkoon, jotka ovat ainoa tie todelliseen autuuteen ja porvarillisen yhteiskunnan rauhan ja pysyvyyden ainoa varma turva. Siitä on tuomiokapituli saanut äskettäin vastaanottaa uuden, mitä miellyttävimmän osoituksen, seuraavansisältöisen Hänen Majesteettinsa Keisarin armollisen kirjelmän, joka on lähetetty tuomiokapitulille viime tammikuun 15 päivänä vanhaa lukua.
"Siitä hetkestä lähtien, kun Suomen asukkaat panivat luottamuksensa Meidän Valtikkaamme, on Meidän ensimmäisenä huolenamme tämän maan hyväksi ollut säilyttää uskonto pyhänä ja tavat puhtaina; ja Me toteamme mielihyvin piispojen, tuomiokapitulin ja muun papiston innon toimia tämän asian hyväksi. Mutta useista kuulemistamme puheista ja viimeksi Suomessa olevan senaattimme jättämästä, maan tilaa koskevasta alamaisesta selonteosta olemme suruksemme havainnut, kuinka ajan henki ja turmelus ovat vastustaneet tämän tärkeän päämäärän saavuttamista. Entistä suurempi hyvinvointi on monilla seuduin aiheuttanut ylellisyyttä ja kevytmielisyyttä käytöksessä ja ajatustavoissa, ja erityisesti on väkevien juomien hillitön käyttö päässyt vallalle rahvaan ja maan työtätekevän kansanluokan keskuudessa sekä ollut usein aiheena törkeihin rikoksiin ja väärinkäytöksiin. Koska tämä seikka on vaatinut koko Meidän huomiomme, olemme jo määrännyt siviilihallituksen ottamaan ankarasti ja tarkoin huomioon tähänastisten asetusten tarjoamat ja sisältämät seikat sekä työskentelemään tehtäviensä mukaisesti lisääntyvää tapainturmelusta ja kevytmielisyyttä vastaan, jotka uhkaavat yhteiskuntaa mitä turmiollisimmilla seurauksilla. Samalla Me kuitenkin tiedämme, että hallituksen huolenpito ja rikoslain voima eivät riitä päämäärän saavuttamiseen, ellemme saa uskonnon palvelijoiden tukea. Heidän vastuulliseen kutsumukseensa kuuluu levittää tietoa ilmoitetusta jumaluusopista ja vaikuttaa sanan ja esikuvan kautta sen pyhien käskyjen noudattamista. Sen tähden haluamme täten jättää tuomiokapitulin tehtäväksi vedota lujasti hiippakunnan papistoon, että kukin omassa seurakunnassaan ja toimipiirissään valvoisi isällisesti kehittyvän nuorison kasvatusta Uskonnon pyhiin oppeihin ja että he kykyjensä mukaan soveltaisivat Jumalan sanan hyvää tekeviä totuuksia kansalaisten elämään ja palauttaisivat Suomen asukkaille heidän ikivanhan velvollisuudentuntonsa ja yhteiskunnalliset hyveensä. Tuntien tuomiokapitulin harrastuksen kirkon ja isänmaan hyvää kohtaan odotamme, että tuomiokapituli katsoo aiheelliseksi pyrkiä jo muutoin vallassaan olevin keinoin ja tilaisuuksin edistämään tätä nykyisten ja tulevien polvien onnelle tärkeää tarkoitusta."
Näin ilmaisee lempeä isä - Jumalan ja Uskonnon nimessä - tunteensa rakastamiaan lapsia kohtaan ja huolensa niistä, joiden menestys on hänen sydäntään lähellä ja joiden poikkeamat velvollisuuden ja säädyllisyyden tieltä kivistävät hänen sisintään. Mieluummin rakkautta huokuvin varoituksin ja rohkaisuin kuin lain kurituksella hän haluaisi johdattaa heidät takaisin Jumalan pelkoon ja tapojen puhtauteen, jota Jeesuksen oppi niin ehdottomasti kaikilta uskovaisilta vaatii. Meille uskonnon palvelijoille on Jumala, Hallitsija ja Isänmaa uskonut tärkeän ja vastuullisen kutsumuksen, eikä siihen kuulu pelkästään opettaa Jumalan tietä oikein ja saarnata Ristiinnaulitun Evankeliumia viisaudesta, vanhurskaudesta, pyhityksestä ja vapahduksesta, vaan myös samalla johtaa kuulijoita Jeesuksen käskyjen omantunnontarkkaan noudattamiseen esimerkeillämme, ystävällisillä neuvoillamme, vakavin kehotuksin ja nuhteluin, pitämällä valppaasti silmällä nuorison kristillistä kasvatusta ja vihdoin kirkkokurilla, jonka kirkkojärjestys ja korkeat säädökset ovat jättäneet pappien hoidettavaksi. Keisari kutsuu meitä apuun lempeästi mutta samalla painokkaasti, turvaamaan Jumalan opin pyhyyttä, hillitsemään aikakauden kevytmielisyyttä ja yleisen yhteiselämän säädyttömyyttä ja irstautta, palauttamaan muinaisen yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden ruoan, juoman, vaatteiden, seurustelun ja elämäntapojen suhteen ja lopuksi elvyttämään sitä lämmintä uskonnollista tunnetta, oikeaa evankelista henkeä, jossa elävään rakkauteen Jumalaa kohtaan yhdistyy yhtä aito rakkaus lähimmäiseen sekä kaikkien niiden yhteiskunnallisten velvoitusten iloinen ja koruton täyttäminen, jotka ovat kristitylle kansalle pyhät ja kaiken muun edellä. Kukapa meistä ei kuuntelisi kiitollisena ja kunnioittavasti tuota valtaistuimelta tulevaa isällistä ääntä.
(suomennos: Suomen historian dokumentteja 2)