Julkiluettava saarnastuolista.
Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiopäiväjärjestys.
Annettu Pietarhovissa, 20 p:nä heinäkuuta.
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuri- ruhtinas, y. m., y. m., y. m.
Teemme tiettäväksi: Kun on käynyt tarpeelliseksi uudella perustuslailla kehittää Suomen kansaneduskunnan järjestys- muotoa ja tätä lainsäädäntöasiaa on käsitelty 3 (15) päivänä huhtikuuta 1869 annetun Valtiopäiväjärjestyksen 71 §:ssä säädetyssä järjestyksessä, tahdomme Me täten noudatetta- vaksi vahvistaa Suomen Valtiosäätyjen Meidän armollisen esityksemme johdosta hyväksymän uuden Valtiopäivä- järjestyksen Suomen Suuriruhtinaanmaalle, sanasta sanaan näin kuuluvan:
1 luku.
Yleisiä perusteita.
1 §. Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiopäiville kokoontunut eduskunta edustaa Suomen kansaa.
2 §. Eduskunta on yksikamarinen; siihen kuuluu kaksisataa edustajaa.
3 §. Edustajanvaalit toimitetaan joka kolmas vuosi samaan aikaan koko maassa. Edustajan toimivalta alkaa silloin, kun hänet on julistettu valituksi, ja jatkuu, kunnes senjälkeiset vaalit on suoritettu.
Keisarilla ja Suuriruhtinaalla on kuitenkin oikeus, jos sen havaitsee tarpeelliseksi, määrätä uudet vaalit toimitettaviksi ennen 1 momentissa mainitun kolmivuotiskauden päättymis- tä. Siinä tapauksessa ovat, jollei eduskuntaa uudestaan hajoiteta, edustajain valtakirjat voimassa kolme vuotta.
4 §. Edustajat valitaan välittömillä ja suhteellisilla vaaleilla; ja sellaisia vaaleja varten tulee maan olla jaettuna vähintään kahteentoista ja enintään kahdeksaantoista vaalipiiriin.
Missä paikallisolot vaativat poikkeusta suhteellisesta vaali- tavasta, voidaan kuitenkin mainittujen vaalipiirien lisäksi muodostaa jokin tahi joitakin vaalipiirejä ainoastaan yhden edustajan valitsemista varten.
Vaaleissa on kaikilla vaalioikeutetuilla yhtäläinen ääni- oikeus.
Älköön vaalioikeutta valtuusmiehen kautta käytettäkö.
Tarkempia määräyksiä vaalipiireistä sekä vaalien ajasta ja tavasta annetaan erityisessä vaalilaissa.
5 §. Oikeutettu valitsemaan edustajaa on jokainen Suomen kansalainen, sekä mies että nainen, joka ennen vaalivuotta on täyttänyt neljäkolmatta vuotta.
Vaalioikeutta vailla on kuitenkin:
1) se, joka on vakinaisessa sotapalveluksessa;
2) se, joka on holhouksen alaisena;
3) se, joka kolmena viimekuluneena vuonna ei ole ollut tässä maassa hengille pantuna;
4) se, joka muun syyn kuin kunnallishallituksen todistuksella näytetyn varattomuuden tähden on jättänyt suorittamatta hänen maksettavakseen pannut kahden lähinnä edellisen vuoden kruununverot;
5) se, joka itsellensä saa apua vaivaishoidolta, jollei apu ole ainoastaan satunnaista;
6) se, joka on luovuttanut omaisuutensa velkojainsa tyydyttä- miseksi, kunnes hän on pesäntilansa valallaan vahvistanut;
7) se, joka irtolaisuudesta on tuomittu yleiseen työhön, aina kolmannen vuoden loppuun siitä, kuin hän työlaitoksesta pääsi;
8) se, joka laillisen tuomion nojalla on katsottava olevan hyvää mainetta vailla taikka on kelvoton maan palvelukseen tahi toisen asiaa ajamaan;
9) se, joka on todistettu syypääksi siihen, että hän kansan- edustajanvaalissa on ostanut tai myynyt ääniä tai sitä yrittänyt tahi äänestänyt useammassa kuin yhdessä paikassa taikka väkivallalla tai uhkauksella häirinnyt vaalivapautta, aina kuudennen kalenterivuoden loppuun siitä lukien, kuin lopullinen tuomio asiasta annettiin.
6 §. Vaalikelpoinen edustajaksi on, asuinpaikkaan katsomat- ta, jokainen, joka on vaalioikeutettu.
7 §. Virkamies, joka koettaa virkavallallansa vaikuttaa edustajanvaaliin, menettäköön virkansa.
Jos joku on houkuttelemalla tahi viekottelenialla häirinnyt vaalivapautta, rangaistakoon enintään kolmen kuukauden vankeudella. Jos hän käytti väkivaltaa taikka uhkausta, rangaistakoon vähintään yhden kuukauden ja enintään yhden vuoden vankeudella; jos hän on virkamies, menettä- köön sen lisäksi virkansa.
Ellei työnantaja suo hänen työssään olevalle vaalioikeute- tulle, mikäli mahdollista, tilaisuutta käyttää vaalioikeuttan- sa, rangaistakoon sakolla.
8 §. Älköön sitä, joka vaalilain nojalla on julistettu olevan edustajaksi valittu, vapautettako tästä toimesta, ellei hän voi näyttää laillista estettä taikka muuta syytä, jonka eduskunta hyväksyy.
9 §. Edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakeja eivätkä häntä sido mitkään muut määräykset.
10 §. Älköön edustajaa kiellettäkö valtiopäiville saapumasta ja edustajana toimimasta.
11 §. Edustajaa älköön syytteeseen pantako älköönkä häneltä vapautta riistettäkö hänen lausumiensa mielipiteiden taikka muun asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn tähden, jollei eduskunta päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa läsnä olevista jäsenistä äänestyksessä on kannattanut, ole siihen suostunut.
12 §. Valtiopäiväin aikana älköön edustajaa eduskunnan suostumuksetta vangittako rikoksesta, ellei tuomioistuin ole määrännyt häntä vangittavaksi taikka häntä tavata verek- seltä rikoksesta, josta ei voi tulla vähempää rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.
Jos edustaja ollessaan matkalla valtiopäiville on vangittu muusta syystä kuin 1 momentissa mainitusta, päästettäköön vapaaksi, jos eduskunta niin päättää.
Edustajan vangitsemisesta on heti tieto annettava puhe- miehelle.
13 §. Jos joku valtiopäivien aikana taikka edustajan ollessa matkalla valtiopäiville tahi valtiopäiviltä sanoilla taikka teoilla loukkaa edustajaa, tietäen hänet edustajaksi, taikka jos joku valtiopäivien jälkeen tekee väkivaltaa edustajalle hänen toimensa suorittamisen vuoksi, niin pidettäköön sitä asianhaaraa, että rikos tehtiin edustajaa vastaan, erittäin raskauttavana.
Mitä tässä on sanottu edustajasta, koskekoon myös sihtee- rejä ja palvelusmiehiä valtiopäivillä.
14 §. Edustaja saakoon valtion varoista palkkion ja sen lisäksi korvauksen matkastaan valtiopäiville ja valtiopäiviltä takaisin.
...
2 luku.
Valtiopäivien alkaminen, hajoittaminen ja lopettaminen.
16 §. Eduskunta pitää istuntonsa maan pääkaupungissa, paitsi milloin se vihollisen maahankarkauksen tahi muiden tärkeiden esteiden tähden on mahdotonta tahi eduskunnan turvallisuudelle vaarallista, jossa tapauksessa Keisari ja Suuriruhtinas määrää toisen kokouspaikan Suomessa.
17 §. Varsinaiset valtiopäivät kokoontuvat vuosittain, erityi- sestä kullakin kertaa annetusta kutsumuksesta, ensimäisenä päivänä helmikuuta, jollei Keisari ja Suuriruhtinas muuta vuoden päivää määrää, ja lopettavat istuntonsa, armollisen määräyksen mukaan, yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, paitsi milloin Keisari ja Suuriruhtinas, oman harkintansa mukaan taikka eduskunnan esityksestä, määrää että valtiopäivät ovat aikaisemmin tai myöhemmin lopetet- tavat.
Jos edellisessä momentissa taikka muualla tässä laissa säädetty määräpäivä sattuu pyhäpäiväksi, pidettäköön seuraava arkipäivä määräpäivänä.
18 §. Jos Keisari ja Suuriruhtinas varsinaisten valtiopäiväin aikana määrää uudet vaalit toimitettaviksi, on eduskunnan hajaannuttava sinä päivänä, jonka Keisari ja Suuriruhtinas on julistuttanut. Siinä tapauksessa on eduskunnan uusien vaalien jälkeen taas kokoonnuttava varsinaisille valtio- päiville sen kalenterikuukauden ensimäisenä päivänä, joka alkaa lähinnä yhdeksänkymmenen päivän kuluttua hajoitta- misen jälkeen, taikka sinä aikaisempana päivana, jonka Keisari ja Suuriruhtinas on määrännyt.
...
19 §. Keisarin ja Suuriruhtinaan vallassa on kutsua edus- kunta kokoon ylimääräisille valtiopäiville sekä määrätä, milloin ne ovat lopetettavat.
...
Ylimääräisillä valtiopäivillä otettakoon käsiteltäväksi ainoastaan ne asiat, joita varten eduskunta on kutsuttu kokoon taikka jotka Keisari ja Suuriruhtinas muuten edus- kunnalle esittää, niin myös mitä sellaisiin asioihin erottamat- tomasti kuuluu.
...
21 §. Sinä päivänä, jona eduskunnan on tultava kokoon, pitää kaikkien edustajain kello yhdeltätoista aamupäivällä, tiedok- sipanolla tarkemmin ilmoitetussa järjestyksessä, tuoda valta- kirjansa sen tai niiden nähtäväksi, joille Keisari ja Suuri- ruhtinas on valtakirjain tarkastamisen uskonut. Kun valta- kirja ensi kerran näytetään, tutkittakoon, onko se asianomai- sen viranomaisen antama ja säädettyyn muotoon tehty.
...
23 §. Valtiopäivien toisena päivänä eduskunta kokoontuu kello kymmenen aamupäivällä täysi-istuntoon, joka alkaa nimenhuudolla 21 §:ssä mainitun luettelon mukaan. Tässä täysi-istunnossa valitsee eduskunta keskuudestaan puhe- miehen ja kaksi varapuhemiestä.
Sen jälkeen puhemies ja varapuhemiehet kokoontuneen eduskunnan edessä antavat, kukin vuorostansa, seuraavan juhlallisen vakuutuksen:
"Minä N. N. vakuutan, että minä puhemiestoimessa tahdon voimieni mukaan puolustaa sekä Keisarin ja Suuriruhtinaan että eduskunnan ja Suomen kansan oikeutta perustuslakien mukaan."
Kunnes tämä on tehty, johtaa puhetta iältään vanhin edus- kunnan jäsen. Pöytäkirjaa pitää hänen ottamansa henkilö.
Sihteeri ja kansliahenkilökunta otetaan sillä tavoin kuin eduskunta määrää.
24 §. Sinä päivänä ja tuntina, minkä Keisari ja Suuriruhtinas on julistuttanut, tulee eduskunnan jäsenten, sittenkuin jumalanpalvelus on pidetty, kokoontua valtaistuinsaliin, jossa Keisari ja Suuriruhtinas taikka se, jonka hän on sijaansa määrännyt, tervehtää eduskuntaa ja julistaa valtiopäivät avatuiksi. Tämän jälkeen eduskunta puhe- miehen kautta ilmituo alamaisen kunnioituksensa.
25 §. Kun valtiopäivät ovat lopetettavat, niin edustajat, sittenkuin jumalanpalvelus on pidetty, tulevat kokoon Keisarin ja suuriruhtinaan määräämänä aikana valtaistuin- saliin, jossa puhemies Keisarin ja Suuriruhtinaan taikka sen edessä, jonka hän on sijaansa määrännyt, lausuu eduskunnan alamaisen kunnioituksen ja onnentoivotukset sekä jättää hänelle valtiopäiväpäätöksen; minkä jälkeen Keisari ja Suuriruhtinas taikka se, jonka hän on sijaansa määrännyt, julistaa valtiopäivät päättyneiksi.
3 luku.
Asiain vireillepano valtiopäivillä.
26 §. Keisari ja Suuriruhtinas ilmoituttaa valtiopäiviä avattaessa, mitkä esitykset hän silloin eduskunnalle antaa.
Varsinaisten valtiopäiväin alussa annetaan eduskunnalle esitys varojen hankkimisesta niihin tarpeisiin, joihin vaki- naiset valtion tulot eivät riitä; selvitykseksi tästä liitetään esitykseen laskelma valtion vakinaisista varoista ja tarpeista ensitulevaksi varainhoitovuodeksi.
Esityksiä, joita ei ole voitu silloin eduskunnalle antaa, saa- daan kuitenkin myöhemminkin esittää sen tutkittavaksi.
Keisarin ja Suuriruhtinaan kirjelmät ja esitykset, jotka annetaan valtiopäiväin avaamisen jälkeen, tuo eduskunnalle joku senaatin jäsen.
27 §. Niin pian kuin varsinaiset valtiopäivät on avattu, on valtiovarain tila eduskunnalle näytettävä, jotta eduskunta saisi tietää, miten kruunun tulot on maan hyödyksi ja parhaaksi käytetty.
28 §. Sen oikeuden mukaisesti, joka tähän saakka on ollut Valtiosäädyillä, on eduskunta varsinaisilla valtiopäivillä oikeutettu tekemään Keisarille ja Suuriruhtinaalle anomuk- sia, joille Keisari ja Suuriruhtinas suo huomiota sikäli kuin hän katsoo maalle hyödylliseksi.
Ehdotuksia eduskunnan adressien lähettämisestä Keisarille ja Suuriruhtinaalle tavattomissa tilaisuuksissa tahi erityisten tapausten johdosta on valmisteltava valiokunnassa anomuk- sista säädetyssä järjestyksessä.
29 §. Eduskunnallla on oikeus ottaa käsiteltäväksi edustajan asianmukaisesti tekemä esitys sellaisen lain säätämisestä, muuttamisesta tahi kumoamisesta, jonka aikaansaamiseksi vaaditaan Keisarin ja Suuriruhtinaan sekä eduskunnan yhtäpitävä päätös.
Älköön kuitenkaan tehtäkö eduskuntaesitystä perustuslaista, taikka laista, joka koskee maa- tai meripuolustuksen järjestämistä, ja kirkkolain säätämisestä olkoon voimassa mitä siitä erittäin on säädetty.
...
Eduskuntaesityksen tulee sisältää lain muotoon laadittu ehdotus, ja on siinä mainittava myöskin ne syyt, joihin ehdotus perustuu.
Älköön erilaatuisia asioita pantako yhteen kirjoitukseen.
31 §. Jos Keisari ja Suuriruhtinas vaatii eduskunnan lausun- toa asiasta, josta Keisari ja Suuriruhtinas voi määrätä eduskunnan myötävaikutuksetta, tulee eduskunnan sitä varten käsitella asiaa ja antaa siitä lausuntonsa.
...
4 luku.
Asiain valmistelu.
34 §. Eduskunnan tulee kolmen päivän kuluessa valtiopäiväin avaamisen jälkeen asettaa valitsijamiehet, vähintään kolme- kymmentäviisi, ynnä tarvittavat varamiehet valitsemaan eduskunnan valiokuntain jäseniä.
Valitsijamiehet ja heidän varamiehensä valitaan suhteellisil- la vaaleilla. Tarkempia määräyksiä vaalitavasta hyväksyy eduskunta noudatettaviksi, kunnes siitä toisin päätetään.
35 §. Varsinaisilla valtiopäivillä on viiden päivän kuluessa valtiopäivien avaamisesta asetettava perustuslakivalio- kunta, lakivaliokunta, talousvaliokunta ja valtiovarain- valiokunta, kussakin vähintään kuusitoista jäsentä, sekä pankkivaliokunta, jossa tulee olla vähintään kaksitoista jäsentä. Samalla valitaan valiokuntiin varajäseniä, vähin- tään neljäsosa jäsenten lukumäärästä.
Eduskunta voi tarvittaessa asettaa muitakin valiokuntia; ja saa tällaiseen valiokuntaan, jos siinä on vähintään kaksi- toista jäsentä, lähettää sellaisenkin asian, joka laadultaan olisi lakimääräisen valiokunnan valmisteltava.
Valiokunta saakoon, kun töiden suorittaminen sitä vaatii, jakaantua osastoihin, jotka kukin antavat lausuntoja valio- kunnan nimessä. Jos semmoisessa tapauksessa havaitaan tarpeelliseksi lisätä jäsenten lukua, jätetään asia eduskunnan päätettäväksi.
...
37 §. Kahdeksan päivän kuluessa valtiopäiväin avaamisesta tulee eduskunnan sellaista erinäisten asiain käsittelyä varten, kuin 57 §:ssä säädetään, asettaa eduskunnan suuri valio- kunta, johon jäsenet, luvultaan kuusikymmentä, valitaan niinkuin valitsijamiesten vaalista on sanottu.
38 §. Älköön senaatin jäsen olko jäsenenä valiokunnassa.
Älköön muutenkaan valittako ketään valiokuntaan, jossa tilinteko hänen virkatoimistaan voipi tulla tarkastettavaksi.
Suuren valiokunnan jäsenten vaaliin nähden olkoon kuitenkin voimassa ainoastaan 1 momentissa säädetty rajoitus.
39 §. Eduskunnan valiokunnat valitsevat, kukin keskuudes- taan, puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä ottavat sihteerit ja tarvittavat palvelusmiehet.
Ensimäisen kokouksen kutsuu kokoon kunkin valiokunnan vanhin jäsen, joka myös siinä johtaa puhetta, kunnes puheen- johtaja on valittu.
Valiokunta voi jonakin erityistä asiaa varten valita keskuu- destaan yhden tai useamman esittelijän antamaan tarpeelli- sia tietoja asiaa eduskunnan täysistunnossa tai suuressa valiokunnassa käsiteltäessä.
40 §. Perustuslakivaliokunnan tulee valmistella sinne lähete- tyt asiat, jotka koskevat perustuslain säätämistä, muuttamis- ta, selittämistä tai kumoamista.
Kysymykset, jotka johtuvat siitä, että eduskunnalla on oikeus tarkastaa hallituksenjäsenten virkatoimien laillisuutta, ovat myöskin perustuslakivaliokunnan valmisteltavat.
41 §. Lakivaliokunnan tulee antaa mietinnöt sinne lähete- tyistä ehdotuksista, jotka koskevat yleisen lain säätämistä, muuttamista, selittämistä tai kumoamista.
42 §. Talousvaliokunnan tulee valmistella sinne lähetetyt elinkeinotoimintaa tai maan yleistä taloudenhoitoa koskevat ehdotukset.
43 §. Valtiovarainvaliokunnan tulee saada tiedokseen valtio- varain tila sekä nähdäkseen kaikki valtiovaraston tilit ja asiakirjat. Valiokunnan pitää tästä antamassaan mietinnössä erityisesti lausua mielensä siitä, miten eduskunnan erityisiin tarkoituksiin myöntämiä määrärahoja on käytetty; ja edus- kunnalla olkoon oikeus tehdä Keisarille ja Suuriruhtinaalle sellainen esitys, johon aihetta on.
...
Jos suostuntaveroja havaitaan tarvittavan, tulee valiokun- nan niistä antaa eri mietinnöt, laskien myöskin ne tulot, mitkä suostunnoista ovat odotettavissa.
Valtiovarainvaliokunnan asiana on eduskunnan päätettä- väksi ehdottaa, kuinka suuri määräraha puhemiehen tulee saada niiden kulujen korvaukseksi, joita hänellä valtio- päiväin aikana on; määrätä matkakulujen korvaus edusta- jille; määrätä valtiopäivien ja valiokuntain sihteereille ja palvelusmiehille maksettavat palkkiot, puhemiehen ja asian- omaisten valiokunnanpuheenjohtajien tehtyä niistä ehdo- tukset; sekä määrätä se palkkio, joka valtiopäiväin loputtua on tuleva toimitus- ja tarkastusvaliokuntain jäsenille.
44 §. Pankkivaliokunnan tulee tutkia Suomen Pankin hallinto ja eduskunnan hoidossa ja vastattavana olevien rahastojen tila sekä antaa siitä kertomus ja ehdottaa ne määräykset mainittujen rahastojen hallinnosta, mitkä katsoo tarpeelli- siksi.
...
46 §. Jos valiokunta katsoo tarvitsevansa saada joltakulta virkamieheltä tai sellaisesta yleisestä laitoksesta, joka ei ole eduskunnan hallinnon alainen, nähdäkseen virkatoimissa kertyneitä asiakirjoja taikka saada suullisia tai kirjallisia tietoja virkamieheltä tai sellaisesta, taikka saada kunnalli- sissa virastoissa kertyneitä asiakirjoja tai muita tietoja kunnallisista oloista, niin senaatin puheenjohtaja valio- kunnan pyynnöstä ryhtyköön sellaiseen toimeen, että vaaditut asiakirjat tai tiedot, mikäli mahdollista, annetaan valiokunnalle.
5 luku.
Asiain käsittely täysi-istunnossa ja suuressa valiokunnassa.
47 §. Puhemiehen tulee antaa kutsumukset täysi-istuntoihin, niissä esitellä asiat ja johtaa keskusteluja, esittää ehdotus päätöksen tekemistä varten, ylläpitää järjestystä istunnoissa ja muutenkin valvoa, ettei mitään Suomen perustuslakien vastaista oteta keskusteltavaksi, sekä lopettaa istunto.
Älköön puhemies ottako osaa keskusteluun tahi äänestykseen älköönkä ehdottako muuta, kuin mikä on tarpeen perustus- lakien, eduskunnan päätösten tahi valtiopäivien työjärjes- tyksen täytäntöönpanemiseksi.
...
48 §. Täysi-istunnossa on jokainen edustaja oikeutettu siinä järjestyksessä, jossa hän on ilmoittautunut, saamaan puheenvuoron sekä pöytäkirjaan vapaasti puhumaan ja lausumaan mielensä kaikista silloin keskustelunalaisina olevista asioista ja kaiken sen laillisuudesta, mitä valtio- päivillä tapahtuu. Älköön kukaan puhuko, ennenkuin hänelle on annettu puheenvuoro älköönkä ohi pöytäkirjan.
Edustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti; älköön kukaan käyttäkö loukkaavia, pilkallisia tahi muuten sopimat- tomia sanoja hallituksesta tahi yksityisistä henkilöistä. Jos joku tätä vastaan rikkoo, kutsukoon puhemies hänet järjes- tykseen sekä, ellei hän ota siitä ojentuaksensa, kieltäköön hänet puhumasta. Muuten olkoon eduskunnan asia tutkia, onko edustaja, joka on rikkonut järjestystä, puhemieheltä saapa nuhteet ja varoituksen taikka määräajaksi, enintään kahdeksi viikoksi, pidätettävä eduskunnan istunnoista, taikka tuomioistuimen edessä saatettava syytteeseen, vai saako asia raueta.
49 §. Asiain käsittelyt eduskunnan täysi-istunnoissa ovat julkiset, jollei eduskunta erityistapauksessa toisin määrää.
Suuren valiokunnan istunnoissa on kaikilla eduskunnan jäsenillä oikeus olla saapuvilla.
50 §. Asiain käsittelyissä valtiopäivillä käytettäköön suomen taikka ruotsin kieltä.
51 §. Senaatin Puheenjohtajalla, varapuheenjohtajilla ja muilla jäsenillä on oikeus olla saapuvilla eduskunnan istunnoissa ja ottaa osaa keskusteluihin, vaan ei päätöksiin; elleivät ole eduskunnan jäseniä. Jos senaatin jäsen tahtoo käyttää puheenvuoroa, annettakoon se hänelle ennen muita.
Suuren valiokunnan päätettävänä on, saavatko senaatin jäsenet valiokunnan kokouksiin ja keskusteluihin ottaa osaa.
...
54 §. Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksiä niin myös valtio- päivillä tehtyjä eduskuntaesityksiä älköön otettako lopulli- sesti käsiteltäviksi, ennenkuin valiokunta on niistä antanut mietintönsä.
Valmistelevasti valiokunnassa tutkittavat ovat myöskin ne asiat, jotka 31 §:n mukaan esitetään eduskunnalle ainoastaan lausunnon antamista varten.
55 §. Jollei esitystä taikka eduskuntaesitystä, kun se ensi kerran on käsiteltävänä, heti yksimielisesti lähetetä valio- kuntaan, pitää sen olla pöydällä johonkin lähinnä seuraa- vista istunnoista, jolloin se on valiokuntaan lähetettävä. Niinikään on anomusehdotus, ellei sitä joko joko pöydälle panematta tahi pöydälle pantua hylätä, valiokuntaan lähetettävä.
56 §. Valiokunnan mietintö on, kun se ensikerran esitellään, pantava pöydälle. Seuraavalla kerralla esiteltäessä on se, keskusteltua tai keskustelutta, vielä pöydälle pantava, jos kaksi jäsentä tai useammat sitä pyytävät, mutta kun asia kolmannen kerran tulee esille, älköön sitä enää pöydälle pantako.
57 §. Jos valiokunnan mietintö koskee lainsäätämiskysymystä, joka on nostettu Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksen taikka eduskuntaesityksen kautta, on asia eduskunnan täysi-istun- nossa otettava kolmen eri käsittelyn alaiseksi.
...
Älköön kuitenkaan kysymystä, joka on nostettu Keisarin ja Suuriruhtinaan ylimääräisille valtiopäiville antamassa esityksessä, sillä tavoin jätettäkö lepäämään, vaan on se samoilla valtiopäivillä lopullisesti ratkaistava.
58 §. Ehdotusta, joka on jätetty lepäämään määrättyihin valtiopäiviin, käsitellään niillä valtiopäivillä niin kuin uutta ehdotusta. Älköön ehdotusta kuitenkaan enää jätettäkö lepäämään, ellei siihen ole tehty muutoksia.
59 §. Lepäämään jäänyt ehdotus ei estä antamasta uutta esitystä eikä tekemästä eduskuntaesitystä asiasta, jota ehdotus koskee.
60 §. Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta, selittämisestä tai kumoamisesta on, tullaksensa eduskunnan päätökseksi, 57 §:ssä säädetyn käsittelyn jälkeen äänten- enemmistöllä kolmannessa käsittelyssä hyväksyttävä jätettäväksi lepäämään ensimäisiin uusien jäljestä kokoontu- viin valtiopäiviin sekä silloin muuttamatta hyväksyttävä päätöksellä jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
...
61 §. Mitä 57 §:ssä on säädetty, noudatetaan niinikään, kun kysymys koskee säännöksiä, joiden mukaan suostuntaa tai pysyvää veroa, jonka päättäminen on eduskunnan asiana, on suoritettava, taikka valtiolainan ottamista, kuitenkin niin että sellaista asiaa ei voida jättää lepäämään ja että ehdotus uudesta tai lisätystä suostunnasta taikka uudesta pysyvästä verosta taikka valtiolainan ottamisesta katsottakoon rauenneeksi, ellei sitä kolmannessa käsittelyssä ole kannatta- nut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
...
64 §. Älköön mitään asiaa, josta on keskusteltu, otettako päätettäväksi, ennenkuin eduskunta puhemiehen esityksestä on julistanut keskustelun päättyneeksi.
65 §. Kun asia on ratkaistava, tehköön puhemies, sen perus- teella mitä asiassa on esiintuotu, sellaisen äänestysesityksen, että vastaus jaa taikka ei ilmaisee eduskunnan päätöksen. Kun vastaus on annettu, ilmoittakoon puhemies, mikä se hänen käsityksensä mukaan oli; ja olkoon se eduskunnan päätös, ellei lippuäänestystä pyydetä. Jos sitä pyydetään tai kun jossakin tapauksessa, sen mukaan mitä tässä laissa on erityisesti säädetty, päätökseen vaaditaan määrätty äänten enemmistö, toimitettakoon lippuäänestys.
...
68 §. Joka ei ole yhtynyt tehtyyn paätökseen, on oikeutettu pöytäkirjaan ilmoittamaan eriävän mielipiteensä; älköön kuitenkaan sellainen ilmoitus aiheuttako enempää keskustelua.
69 §. Puhemies älköön kieltäytykö nostettua kysymystä esille ottamasta tahi äänestysesitystä tekemästä, ellei hän katso sen olevan vastoin perustuslakia tahi muuta lakia tahi eduskunnan jo tekemää päätöstä; ja tulee puhemiehen mainita kieltäytymisensä syy.
...
6 luku.
Suomen Pankkia koskevia toimenpiteitä.
74 §. Eduskunta asettaa pankkivaltuusmiehet valvomaan eduskunnan hoidossa ja vastattavana Suomen Pankissa olevien rahastojen hallintoa ja vahvistaa johtosäännön heille. Pankkivaltuusmiehiä on kuusi, kuitenkin siten, että niitä asioita, joista johtosäännössä ei ole toisin määrätty, saattaa kolme valtuusmiestä käsitellä.
...
7 luku.
Eduskunnan päätösten ja lausuntojen ilmoittamisesta.
75 §. Jos Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksen johdosta, joka koskee perustuslain säätämistä, muuttamista, selittämistä tai kumoamista taikka esityksen tai eduskuntaesityksen johdos- ta, joka koskee muuta sellaista lakia, minkä aikaansaamiseksi vaaditaan Keisarin ja Suuriruhtinaan sekä eduskunnan yhtäpitävä päätös, eduskunta on päättänyt lakiehdotuksen, toimitetaan ehdotus eduskunnan kirjelmällä Keisarin ja Suuriruhtinaan tutkittavaksi vahvistamista ja lakina antamista varten. Jos Keisari ja Suuriruhtinas ei hyväksy ehdotusta muuttamatta, joten se kokonaan on rauennut, on tämä ilmoitettava eduskunnalle niillä valtiopäivillä, jotka kokoontuvat lähinnä sen jälkeen kuin Keisarin ja Suuriruhti- naan määräys asiasta on annettu.
Muut eduskunnan päätökset ja antamat lausunnot, jotka ovat vastauksia Keisarin ja Suuriruhtinaan eduskunnalle antamiin esityksiin ja kysymyksiin, niin myös mitä eduskunta muuten on päättänyt Keisarille ja Suuriruhtinaalle esiin- tuoda, on niinikään ilmoitettava Keisarille ja Suuriruhti- naalle eduskunnan kirjelmillä.
76 §. Eduskunnasta menevät kirjelmät sekä valtiopäivä- päätöksen laatii ja toimittaa erityinen toimitusvaliokunta.
Älköön mitään toimituskirjaa eduskunnasta lähetettäkö, ennenkuin sen on hyväksynyt eduskunta taikka erityinen tarkastusvaliokunta.
Toimitus- ja tarkastusvaliokuntaan kuuluu kumpaiseenkin yhdeksän jäsentä ynnä tarvittavat varajäsenet.
77 §. Valtiopäiväpäätöksen sekä eduskunnan anomukset allekirjoittavat kaikki edustajat, mutta muut kirjelmät ainoastaan puhemies ja varapuhemiehet.
8 luku.
Erinäisiä määräyksiä.
78 §. Keisarin ja Suuriruhtinaan esitykset, valiokuntain mietinnöt, eduskunnan kirjelmät Keisarille ja Suuriruhti- naalle, eduskunnan pöytäkirjat sekä valtiopäiväpäätös ovat painosta julkaistavat.
79 §.
Kaikki valtiopäiväin kustannukset suoritetaan valtion varoista.
Loppusäännös.
80 §. Tämä valtiopäiväjärjestys, jonka kautta valtiopäivä- järjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle 15 päivältä huhti- kuuta 1869 sekä julistuskirjat 20 päivältä maaliskuuta 1879, 25 päivältä kesäkuuta 1886 ja 14 päivältä joulukuuta 1897 kumo- taan, pitää kaikilta osiltaan oleman peruuttamattomana perustuslakina, kunnes Suomen Hallitsija ja eduskunta yhtä- pitävällä päätöksellä sen muuttavat tai kumoavat.
Mitä lain nojalla on voimassa Suomen Valtiosäädyistä, on vastedes, mikäli ei tässä valtiopäiväjärjestyksessä toisin säädetä, sovellutettava eduskuntaan niin kokoonpantuna, kuin tässä perustuslaissa on säädetty.
Paremmaksi vakuudeksi olemme Me tämän Omakätisesti allekirjoittaneet.
NIKOLAI.
Pietarhovissa, 7 (20) p:nä heinäkuuta 1906.
Ministerivaltiosihteeri A. Langhoff.