Työmies 3.8. 1906
Katutaisteluja
Haavoitettuja, tapettuja
Viaporissa tapahtuneeseen vallankumoukseen nähden jakaantui Helsingin suomenmaalainen yleisö useaan mieli- pideryhmään. Joku erä oli suoranaisesti kumouksellisten puolella, joku ainoastaan myötätuntoinen niille mutta ei taipuisa avustamaan, joku erä mielipiteissään kumouksellisia vastustavia mutta uskaltamatta toimia niitä vastaan, vihdoin melkoinen erä kumouksellisia vastaan toimivia. Moiset erimielisyydet olivat omansa antamaan aihetta pelkoon, että saattaisi sattua katukahakoita. Taistelupäivinä kaupungilla liikkuneet voivat ennustaa niitä pisteliöiden puheiden perusteella, joita yhteen sattuneet sinkauttelivat toisilleen.
Moinen mielentila tarvitsi vain muodollisen syyn puhjetak- seen melskeisiin. Helsingissä voi suurlakon aikana milloin hyvänsä antaa sellaiseen aihetta.
raitiotieliikenne
Sitä ylläpitävä yhtiö näette sorti erään työväestönsä sitkeän lakon ja erotti julmasti siihen osaa ottamista töistä. Siitä tullut kauna näyttää olevan lähtemätön. Se liikenne on vihatuimpia Helsingissä, varsinkin kun se yhä hankaa työväen rientoja vastaan.
Kapteeni Kockin annettua suurlakkomääräyksensä ja sen useilla työaloilla alettua tekivät kansalaiset siellä täällä koheita seisauttaakseen liikenteen. Sörnäisissä tapahtui sellaista jo eilen aamulla. Klo 8 lakkasi kulku ensi kerran. Alkoi taas uudelleen. 1 l:ta ajossa oli raitiotievaunujen silloilla liikennettä turvaamassa herroin suojeluskaartilaisia eli niitä n.k. Iahtarikaartilaisia. Pahempata ärsytystä olisi tuskin voinut laittaa Sörnäisten puolen työläisasukkaille. Useita huhuja on olemassa, että jotkut toistaiseksi tuntemattomat herraskaiset olivat palkanneet kivenheittäjiä saaden rettelöitä aikaan.
Puolueeton U.S. kertoi alun:
Sörnäisiin päin k:lo 11 aikana menevä vaunu, johon nyt vartijoiksi kummallekin sillalle oli sijoittunut "suojeluskaar- tin" jäseniä, kohtasi esteen, lähestyessään sitä kohtaa, missä rata kääntyy Itäiselle Viertotielle. Kiskojen poikki oli näet aseteltu joitakuita n.k. pukkeja, joilla katua korjattaessa aidataan työnalainen alue. Joitakuita suojeluskaartilaisia astui silloin alas vaunuista siirtämään pukkeja pois tieltä. Tässä toimessa lienee ollut apuna myöskin joku paikalla oleva poliisi. Vaikka pukit oli saatu pois tieltä, ei kansan- joukko kuitenkaan väistynyt vaunun edestä, vaan asetti uusia esteitä. Syntyi ensin sanasota, jonka jälkeen joukko viskasi paikalla olevilla irtonaisilla kivillä - katua korjataan näet juuri sillä kohdalla - vaunun akkunat säpäleiksi. Sitä ennen tai ehkä samalla pamahti revolverinlaukaus, jonka useat henkilöt vakuuttivat ammutun vaunusta, ja heti seurasi vielä useampia kummaltakin puolen. Yksi henkilö sai haavan jalkaansa. Kinastelua jatkui edelleen, vaikkei enää aseita käytetty. Sillä välin oli ehditty saada pääpoliisiasemalle sana tapauksesta ja ennen pitkää saapui paikalle poliisimestari Malm ja toistakymmentä ratsastavaa poliisia. Saapui sitten hetken kuluttua paikalle kadulla olevien ja kulkevien viha- mielisten ivahuutojen saattamana neljännellä raitiotie- vaunulla osasto suojeluskaartia, joka asettui vaunun luo. Pian se kuitenkin taas lähti kaupunkiin päin ja saivat etääm- pänä olevat käsityksen, että tämä pikainen paluu ehkä oli poliisimestarin ja väkijoukon neuvottelun seuraus. Ainakin tervehdittiin tätä suojelusosaston paluulle lähtöä vilkkailla hurraahuudoilla ja kättentaputuksilla. Osasto kääntyi kuitenkin takaisin, marssittuaan ehkä noin 10 metrin matkan. Tällä välin vietiin rikkoutunut vaunu sähkökeskusaseman vieressä olevaan vaunutalliin. Sen jälkeen seurasi jonkun verran tyventä.
Lahtarit palaavat ja ampuvat
Raitiovaunu, joka on täynnä suojeluskaartilaisia, tulee hyvää kyytiä kaupungista päin. Työmiehen kirjapainon kohdalla astuu vaunua vastaan ukko, aseenaan keppi, heristää sitä vaunun etusillalla seisoville ja huutaa: "ei saa mennä edemmäs!" Silloin eräs suojeluskaartilainen vetää taskustaan revolverin ja heiluttelee sitä ukkoa kohti.
Sörnäisistä klo 1 aikana tulevan vaunun, jossa oli muutamia suojeluskaartilaisia, pysähdytti väkijoukko. Suojeluskaarti- laiset vetivät sen silloin jo ylempänä mainittuun vaunutalliin, josta itse juoksivat sähkökeskusaseman ovelle ja siitä itse asemalle. Silminnäkijän kertomuksen mukaan alkoivat ensin suojeluskaartilaiset revolvereilla ampua aidan ulkopuolella seisovaa väkeä, joka vastasi kivillä ja laukauksilla. Eräällä väkijoukosta oli myöskin salonkikivääri. Ulkopuolella olijat ampuivat Hakaniemen torilta käsin avoimelta paikalta rakennuksen fasaadi-ikkunoihin ja myöskin Hämeenkadun puolelta vaunutallin nurkan takaa. Vilkasta revolveritulta jatkui kummaltakin puolelta siksi, kunnes poliisimestari Malm saapui paikalle 6 ratsupoliisin seurassa. Väkijoukko, joka kerääntyi rakennuksen etusivun keskikohdalla olevalle portille ja jossa näytti olevan vaan nuoria miehiä ja poikiakin, vaati, että poliisimestari vangitsisi rakennuksessa olevat suojeluskaartilaiset, jotka ensin olivat alottaneet ammunnan. Siinä keskusteltaessa ja katseltaessa kuului 1 tai 2 vähäistä laukausta. Sittemmin saapui
yli 100 lahtaria
Tämä osasto asettui kahdenkertaiseen riviin torille sähkö- keskusaseman vastapäätä, niin että rivin oikea siipi ulottui jotenkin Kallion 2 linjan kohdalle. Osaston saapuessa oli täysin rauhallista, suurin osa paikalla olevista ihmisistä oli hajaantunut pieniin ryhmiin keskustelemaan tapauksesta. Suojeluskaarti seisoi paikallaan joitakuita minuutteja, kun yhtäkkiä kuului äänekäs huuto, joka sai osan yleisöä pakenemaan poispäin. Samassa näkyi Hämeenkadulla 3 linjan kohdalla rivi
kivääreillä varustettuja miehiä,
jotka näköjään lähestyivät ampumaketjussa ja juoksujalkaa. Toiset kertovat heitä tulleen sekä 2:sta että 3:tta ja 4:ttä linjaa pitkin. Asukkaat niiden linjojen varrella, joita pitkin miehet tulivat, päättivät heti - ja samaa todisti myös miesten sotilaallinen järjestys - että he olivat
siviilipukuisia merisotilaita
jotka olivat kapinan aikana kasarmeista karanneet ja liittyneet vallankumouksellisten kanssa ja hyväksi toimiviin punakaartilaisiin. Sanan suojeluskaartin osaston saapumi- sesta ja sitä ennen tapahtuneesta laukausten vaihdosta oli heille vienyt, mikäli kerrottiin, kaksi lähettiä, joista toinen jalan, toinen ratsain. Kiväärimiehet, joita oli noin 10, juoksivat alas torille ja asettuivat suljettuun riviin sekä alkoivat, ensin huudoilla kehotettuaan väkeä poistumaan tieltä, ankaran ja samalla tarkan
kivääritulen
paikallaan tyynesti seisovia suojeluskaartilaisia vastaan. Samalla ampuivat näitä myös torille jääneet miehet, käyttäen aseinaan browning-pistooleja ja revolvereita.
Noin viiden minuutin ajan ammuttuaan juoksivat kivääri- miehet ylös Hämeenkatua ja ampuivat vielä ensimäisestä kulmasta muutamia laukauksia sähkökeskusasemaa kohti, josta siellä olevat suojeluskaartilaiset vastasivat, - toisten kertomusten mukaan vieden mukanaan jonkun haavoittu- neen suojeluskaartilaisen.
Taistelu loppui, sillä lahtarit pakenivat
ne toista sataa - niitä kymmentä ampujaa. Pakomatkalla juoksivat ne myös Työmiehen toimitushuoneuston sivuitse. Akkunoista näimme takapuolia ja kantapäitä. Pakolaiset ammuskelivat mennessään taakseenkin aivan kuin sokeina pelästyksestä.