Ida Emilia Aalberg syntyi 4.12. 1857 Janakkalassa ja kuoli 17.1. 1915 Pietarissa. Vanhemmat: ratamestari Antti Ahlberg ja Charlotta Lindroos.
Aalbergin kävi vuoden koulua Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa, mutta ei voinut jatkaa varattomuuden vuoksi.
Innostuksen teatteriin hän sai 16-vuotiaana esiintyessään Janakkalassa ylioppilaiden järjestämässä näytännössä. Myöhemmin hän näki Suomalaisen teatterin esityksen Hämeenlinnassa. Vuonna 1874 hän karkasi kotoaan Helsinkiin missä johtaja Bergbom otti hänet Suomalaiseen teatteriin.
Näyttelijänä Aalberg herätti huomiota ensi kerran 1877 esittäessään Boriskan osan Tothin Kylän heittiössä. Hän pääsi puoleksi vuodeksi Dresdeniin opiskelemaan, missä opettajana oli Marie Niemann-Seebach. Palattuaan Helsinkiin Aalberg esiintyi mm. Jane Eyrenä sekä Louisena (Kavaluus ja rakkaus). Varsinainen menestys oli Noran rooli Ibsenin Nukkekodissa vuonna 1880. Samana vuonna Aalberg Iähti toiselle opintomatkalle, jolloin hän Münchenissä tutustui Henrik Ibseniin. Huomattavimpia osia joissa Aalberg 1880-luvulla esiintyi, olivat Adrienne Lecouvreur, Maria Stuart (Schiller), Ofelia, Gretchen (Faust), Rebekka West ja Cyprienne.
1885 Aalberg esitti Tukholmassa Ofelian roolin italialaisen Ernesto Rossin näytellessä Hamletia. 1885-86 hän oli Casinoja sitten Dagmar-teatterin vakinaisena näyttelijänä Kööpenhaminassa. Hän sai tunnustusta, mutta ei suurta menestystä. Menestys jäi saavuttamatta myös Berliinissä vuonna 1890.
Avioiduttuaan Aalberg erosi Suomalaisesta teatterista 1889, jossa kuitenkin vieraili usein. Hänen huomattavimpia osiaan tänä aikana olivat mm. Thérèse Raquin, Hedda Gabler ja Kirsti Fleming. Jäätyään leskeksi vuonna 1893 hän perusti oman seurueen.
Vuonna 1894 Aalberg meni uusiin naimisiin vapaaherra A. Uexkull-Gyldenbandin kanssa ja muutti Pietariin, mutta vieraili usein Suomessa. Hänen uusia osiaan olivat mm. Kamelianainen, Lady Macbeth, Magda ja Theodora. Kansallisteatterin talon vihkiäisissä 1902 hän esiintyi Kiven Leana. Vuosina 1904-05 hän esitti saksankielisen seurueen kanssa Ibseniä, Strindbergiä ja Tshehovia sekä Suomessa että Venäjällä, Norjassa, Tanskassa ja Saksassa. Vuonna 1907 Aalbergin seurue esitti mm. Elinan surman suurella menestyksellä Unkarissa. Kaarlo Bergbomin kuoltua Aalberg oli Kansallisteatterissa johtaja-ohjaajana v. 1909-11.
Aalberg sairastui tammikuussa 1915 kesken menestyksen ja kuoli kolmea päivää myöhemmin. Hän oli aikansa tunnetuin suomalainen näyttelijätär. Hänellä oli merkittävä rooli suomenkielisen teatteritaiteen vakiintumisessa ja tason nousussa. Tällä oli myös huomattava poliittinen merkitys.
Puoliso vuodesta 1887 lakitieteen kandidaatti ja fennomaanipoliitikko Lauri Kivekäs (kuoli 1893) ja vuodesta 1894 todellinen valtioneuvos, vapaaherra Alexander Johann Uexkull-Gyldenband (kuoli 1923).