Edvard Immanuel Hjelt syntyi 28.6. 1855 Vihdissä ja kuoli 2.7. 1921 Mergentheimissa Württembergissä. Hänen vanhempansa olivat arkkiatri Otto Edvard August Hjelt ja Yolanda Aurora Thuneberg.
Hjelt tuli kemian dosentiksi Helsingin yliopistoon vuonna 1880 ja saman alan professoriksi vuonna 1882.
Hjelt julkaisi monina painoksina levinneitä oppikirjoja, mm. "Grunddragen af den allmänna kemin" (1882, myös saksaksi ja englanniksi) ja "Lärobok i organisk kemi"
(O. Aschanin kanssa, 1893).
Hjeltin pääteos on alallaan uraauurtava "Geschichte der organischen Chemie von ältester Zeit bis zur Gegenwart" (1916). Yhdessä J. W. Brühlin ja O. Aschanin kanssa hän vuosina 1895-1901 julkaisi 3 nidosta Roscoe-Schorlemmerin suurteoksesta "Ausführliches Lehrbuch der organischen Chemie". Kemian tuntemusta laajoihin piireihin levitti Kansanvalistusseuran kustantama "Kemia" (1888, myös ruotsiksi).
Hjelt oli jäsenenä monissa valtionkomiteoissa, Kansanvalistusseuran toimikunnassa (18871907), Suomen Merimieslähetysseuran johtokunnassa (1883-1907) ja Henkivakuutusyhtiö Suomen hallintoneuvostossa (1890-1919).
Hjelt valittiin vuonna 1899 yliopiston rehtoriksi. Hänen vaikeaksi tehtäväkseen tuli tässä asemassa torjua kenraalikuvernööri Bobrikovin hyökkäykset yliopistoa vastaan. Tilanne oli vaikea erityisesti vuonna 1904, jolloin ylioppilaat tekivät asevelvollisuuslakon ja kolme etevää professoria, Th. Homén, E. Estlander ja R. A. Wrede karkotettiin Venäjälle. Hjelt sai samana vuonna valtioneuvoksen arvon.
Hjeltistä tuli vuonna 1907 senaatin kirkollistoimituskunnan apulaispäällikkö. Vuosina 1908-1909 Hjelt toimi senaatin talousosaston varapuheenjohtajana.
Vuosina Hjelt oli 1909-1917 Suomen Kaupunkien ja maalaiskuntain keskuslainakassan toimitusjohtajana.
Hjelt nimitettiin vuonna 1910 yliopiston sijaiskansleriksi.
Hjelt nimitettiin vuonna 1918 Suomen viralliseksi lähettilääksi Berliiniin, jossa hän mm. teki sopimuksen jääkäripataljoonan lähettämisestä Suomeen sekä saksalaisesta apuretkikunnasta.
Sisällissodan jälkeen Hjelt toimi tarmokkaasti saksalaisen prinssin, aluksi nimenomaan Mecklenburgin herttuan Adolf Friedrichin valitsemiseksi Suomen kuninkaaksi. Saksan luhistumisen jälkeen hän vuonna 1919 erosi lähettilään toimestaan ja siirtyi hoitamaan Helsingin yliopiston kanslerin tehtäviä. Samalla hän jatkoi kirjallisia töitään.
Hjeltin muistelmat ilmestyivät vuosina 1919-1920 nimellä "Från händelserika år I-II" (myös suomennettu).