Israel Hwasser syntyi 17.9. 1790 Ruotsissa Elfkarlebyssä ja kuoli Upsalassa 11.5. 1860.
Vaikka Hwasser ei ollut suomalainen, hän tuli monella tapaa merkittäväksi mieheksi juuri suomalaisille.
Hwasser valmistui lääkäriksi Upsalasta ja oli armeijan lääkärinä sodassa Saksaa ja Norjaa vastaan vuonna 1813. Sen jälkeen hän kirjoitti väitöskirjan lavantaudista ja nimitettiin professoriksi Turun yliopistoon vuonna 1817. Hän oli suosittu opettaja, mutta käytännön lääketieteen alalla hän ei menestynyt. Hän muutti yliopiston mukana vielä Helsinkiin, mutta pyysi eroa vuonna 1829 ja muutti takaisin Ruotsiin. Hänet nimitettiin professoriksi Upsalaan heti seuraavana vuonna ja hoiti virkaan vuoteen 1855.
Hwasseria kiinnosti kovin Suomen historia ja hän julkaisi vuonna 1838 tutkimuksen Om allianstractaten emellan Sverige och Rysland år 1812. Hän tulkitsi Suomen sodan ajan tapahtumia siten, että Suomi sanoutui irti Ruotsista ja solmi Venäjän kanssa erillisrauhan. Näin Venäjä tunnusti Porvoon valtiopäivillä tavallaan itsenäisen Suomen. Suomi oli Hwasserin mukaan erillinen valtio, vaikka se oli osa Venäjän keisarikuntaa. Tällä valtiolla omat lakinsa ja oma hallinto. Sen kansakin tunsi olevansa eri kansa kuin se joka aikanaan eli osana Ruotsia.
Hwasserin teoriaa arvosteltiin Ruotsissa ja Suomessa, erit. A.I. Arwidsson. Se sai uutta pontta 1880-luvun lopulla kun Leo Mechelin ym. tulkitsivat jälleen Suomen Venäjästä erilliseksi valtioksi, jonka asioihin Venäjän viranomaiset eivät voineet puuttua. Ajatus, että Suomella oli omat perustuslait ja vain yhteinen hallitsija muun Venäjän kanssa, on uudemmassa tutkimuksessa täysin kumottu (erit. Osmo Jussila).