Aleksanteri syntyi 29.4. 1818 Moskovassa ja kuoli 13.3. 1881 Pietarissa. Vanhemmat: keisari Nikolai I ja Aleksandra Feodorovna, aikaisemmin Preussin prinsessa Charlotte.
Aleksanteri tuli isänsä jälkeen hallitsijaksi Krimin sodan aikana vuonna 1855. Sota oli paljastanut suuria epäkohtia, ja hän ryhtyi toimeenpanemaan tärkeitä uudistuksia. Huomattavin näistä oli maaorjuuden lakkauttaminen vuonna1861, millä teolla hän sai vapauttajatsaarin nimen. Oikeudenkäyttöä uudistettiin länsimaiseen suuntaan ja uudistettiin paikallishallinto. Yliopistoja ja koululaitosta kohennettiin. Puolan kapinan jälkeen vuonna 1863 Aleksanterin uudistushenki loppui ja Venäjällä vahvistui kansallinen vanhoillisuus. Suomalaiset pysyivät lojaaleina ja osallistuivat kapinan kukistamiseen Puolasssa.
Varsinkin Turkin sota 1877 paljasti suuria epäkohtia ja vallankumouksellisuus sai taas uutta voimaa. Keisaria vastaan tehtiin useita murhayrityksiä. Hän oli valmis uudistuksiin, mutta kuoli ennen niitä terroristien pommiattentaatissa vuonna 1881.
Suomelle Aleksanterin hallituskausi oli tärkeä. Heti 1856 hän esitti senaatin istunnossa laajan uudistusohjelman, joka koski mm. talouselämän kehittämistä ja kansakoululaitoksen perustamista. Vuonna 1862 kokoontui säädyittäin valittu ns. tammikuun valiokunta, joka sai valmistaa ehdotuksia valtiopäiville. Seuraavana vuonna kokoontuivat valtiopäivät, jotka keisari henkilökohtaisesti avasi. Seuraavat valtiopäivät pidettiin 1867 ja uusi valtiopäiväjärjestys vahvistettiin 1869. Säädyt kokoontuivat sen jälkeen määräajoin.
Kansakoululaitos järjestettiin 1858 ja 1866 annetuilla asetuksilla. Suomenkielisen kirjallisuuden julkaisemista rajoittanut laki kumottiin 1860. Suomen kielen saattaminen virkakielenä yhdenvertaiseksi ruotsin kanssa pantiin alulle vuoden 1863 kieliasetuksella. Suomi sai oman rahan vuonna 1865 ja samana vuonna saatiin aikaan kunnallislaki ja 1869 uusi kirkkolaki. Vuoden 1878 asevelvollisuuslailla Suomi sai oman sotaväen. Talouselämää vapautettiin asteittain asetuksilla 1858, 1868 ja 1879.
Suomalaisten lojaalisuus Aleksanteria ja keisarikuntaa kohtaan oli vankka. Suomen kaartin osallistuminen Turkin sotaan herätti enemmän innostusta kuin vastalauseita. Keisarin murha aiheutti maansurun, ja sittemmin säädyt pystyttivät hänelle patsaan Helsingin keskustaan 1894. Siitä tuli vuoden 1899 helmikuun manifestin jälkeen Suomen oikeuksien puolustajien palvonnan kohde.
Puoliso vuodesta 1841 Hessenin prinsessa Maria (kuoli 1880) ja vuodesta 1880 ruhtinatar Katarina Dolgoruki (kuoli 1922).