Arvid Järnefelt syntyi 16.11. 1861 Pulkovassa ja kuoli 27.12. 1932 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat kenraaliluutnantti, senaattori August Alexander Järnefelt ja Elisabeth Clodt von Jürgensburg.
Järnefelt luopui virkaurasta tutustuttuaan Leo Tolstoin kirjoituksiin. Järnefelt julkaisi vuonna 1893 romaanin "Isänmaa", jossa hän kuvasi 1880-luvun ylioppilaselämää. Uutta maailmankuvaansa Järnefelt kuvasi tämän jälkeen teoksissaan "Heräämiseni" (1894), "Ihmiskohtaloita" (1895), "Ateisti" (1895), "Puhtauden ihanne" (1897).
Esikuvan tapaamisesta kertoi kirja "Matkaltani Venäjällä ja käynti Leo Tolstoin luona" (1899).
Uskonnollisten aiheiden ohella Järnefelt kirjoitti mm. maanomistuskysymyksestä
romaanissaan "Maaemon lapsia" (1905). Hänestä syvä yhteiskunnallinen vääryys oli siinä, etteivät ne, jotka todella viljelevät ja rakastavat maata, pääse sitä omistamaan.
Samaa aihetta hän pohti kaksi vuotta myöhemmin lentokirjasissa "Muistelmia Laukon lakkomailta" ja "Maa kuuluu kaikille".
Järnefeltin myöhemmästä tuotannosta on syytä mainita mm. "Veneh'ojalaiset" (1909), "Hiljaisuudessa" (1913), "Nuoruuteni muistelmia" (1919), "Greta ja hänen Herransa" (1925), "Huligaani" (1926), "Minun Marttani" (1927) ja kolmeosainen "Vanhempieni romaani" (1928-1930).