Kaarle XIII syntyi 7.10. 1748 Tukholmassa ja kuoli siellä 5.2. 1818. Vanhemmat: kuningas Aadolf Fredrik ja Preussin prinsessa Lovisa Ulrika.
Kaarle XIII avusti veljensä Kustaa III:n vallankumousta 1772 ja sai Södermanlandin herttuan arvon. Tämän jälkeen hän pysytteli syrjässä politiikasta harrastaen innokkaasti vapaamuurariutta. Sprengtporten esitti hänelle 1782 ja 1784, että hän julistautuisi Venäjän avulla itsenäistettävän Suomen hallitsijaksi. Kaarle XIII oli aluksi hyvissä suhteissa Anjalan miehiin, joiden valtiopäivien koollekutsumista koskevaa vaatimusta hän kannatti ja oli myös neuvotteluissa venäläisten kanssa, mutta kun kuninkaan asema oli parantunut hän luopui anjalalaisista.
Kustaa III:n kuoleman jälkeen hän nuoren kuninkaan alaikäisyyden aikana johti maan hallitusta vuosina 1792-96. Todellinen valta oli hänen suosikkinsa G. A. Reuterholmin käsissä.
Kustaa IV Aadolf syrjäytti Kaarle XIII:n vuonna 1796. Tämä kutsuttiin kuitenkin valtion johtoon, kun hänen veljenpoikansa oli vuonna 1809 menettänyt kruununsa. Kaarle XIII valittiin kesäkuussa samana vuonna kuninkaaksi. Hän joutui syyskuussa solmimaan Haminan rauhan Venäjän kanssa ja luovuttamaan Suomen.
Vuodesta 1810 Ruotsin politiikkaa johti kruununprinssiksi valittu marsalkka J. B. Bernadotte (Kaarle Juhana), joka hankki 1814 Kaarle XIII:lle myös Norjan kruunun.
Puoliso vuodesta 1774 Hedvig Elisabet Charlotta, Oldenburg-Delmenhorstin herttuan tytär (kuoli 1818).