Kyösti Kallio syntyi 10.4. 1873 Ylivieskassa ja kuoli 19.12. 1940 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mikko Kalliokangas ja Beata Knuutila.
Kallio osti vuonna 1895 Nivalasta HeikkilänMehtälän tilan. Hän raivautti vuosien mittaan noin 80 hehtaaria uusia viljelyksiä.
Kallio perusti jo vuonna 1895 Nivalan nuorisoseuran ja liittyi raittiusliikkeeseen samoihin aikoihin. Kallio oli myös perustamassa Nivalan säästöpankkia.
Kallio valittiin talonpoikaissäädyn edustajaksi vuosien 1904-1906 valtiopäiville ja maalaisliiton edustajana jokaiseen eduskuntaan vuodesta 1907 lähtien.
Kallio toimi eduskunnan puhemiehenä vuosina 1920, 1924, 1927 ja 1929 sekä sitten jatkuvasti vuosina 1930-1937. Senaattorina ja maataloustoimituskunnan päällikkönä hän oli vuosina 1917-1918. Kallio erosi, kun senaatti päätti antaa eduskunnalle esityksen monarkkiseksi hallitusmuodoksi.
Maatalousministerinä Kallio oli vuosina 19191920 ja 1921-1922, kulkulaitosministerinä vuonna 1925 sekä pääministerinä vuosina 1922-1924, 1925-1926, 1929-1930 ja 19361937.
Kallio vaikutti tehokkaasti vuoden 1918 torpparilain aikaansaamiseen, ja eduskunnan vuonna 1922 säätämää lakia, joka oikeutti pakkoluovuttamaan maata asutustarkoituksiin, sanottiin aloitteentekijänsä mukaan Lex Kallioksi.
Kallio valittiin tasavallan presidentiksi vuonna 1937.
Kallio erosi presidentin virasta sairauden takia marraskuussa 1940. Kallio aikoi matkustaa Helsingistä kotiinsa Nivalaan, kun hän menehtyi sydänhalvaukseen asemalaiturilla.