Ilmari Calamnius (Kianto vuodesta 1906 lähtien) syntyi 7.5. 1874 Pulkkilassa ja kuoli 27.4. 1970 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra August Benjamin Calamnius ja Cecilia Septima Catharina Lundahl.
Kianto julkaisi esikoisteoksensa "Väärällä uralla" jo opiskeluaikanaan vuonna 1896. Hänen muut varhaiset teoksensa olivat runokokoelmat "Soutajan lauluja" (1897), "Hiljaisina hetkinä" (1898), "Margareeta" (1900) sekä "Lauluja ja runoelmia" (1900).
Kianto oli opintomatkalla Moskovassa vuosina 1901-1903. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat niin Strindberg, Tolstoi kuin Zolakin.
Kiannon vapaamieliset ja kirkonvastaiset asenteet nousevat esille hänen proosatuotannossaan, josta on mainittava mm.
"Pyhä viha" (1908), "Punainen viiva" (1909), "Pyhä rakkaus" (1910), "Avioliitto" (1917), "Ryysyrannan Jooseppi" (1924), "Papin poika" (1928), "Vanha postineiti" (1935) ja "Moskovan maisteri" (1946).