Alexis Stenvall (myöh. Kivi) syntyi 10.10. 1834 Nurmijärven Palojoella ja kuoli 31.12. 1872 Tuusulan Syvälahdessa. Vanhemmat: pitäjänräätäli Eerik Juhana Stenvall ja Anna Kristina Hamberg.
Kiven vanhemmat kuuluivat uusmaalaishämäläisiin talonpoikaissukuihin, joiden jokut jäsenet olivat toimineet käsityöläisinä ja merimiehinä. Stenvall-nimi oli isoisän isälle annettu sotilasnimi. Hamberg oli papin väännös äidinisän, kylänseppä Hannulan nimestä.
Aleksis lähetettiin kouluun Helsinkiin. Vuonna 1848 hän aloitti yläalkeiskouluun, jonka rehtorina oli Fredrik Cygnaeus. Jäätyään kahdesti luokalle hän keskeytti koulun 1852. Tämän jälkeen hän opiskeli ns. ylioppilasleipomossa ja pääsi monien vaikeuksien jälkeen ylioppilaaksi 1857.
Vuodesta 1859 hän kuunteli jonkun verran luentoja yliopistossa, lähinnä kirjallisuutta.
Opinnot jäivät hajanaisiksi, sillä kirjallinen työ kiinnosti enemmän. Stenvallin 1850-luvun tuotoksia olivat pienet kertomukset Koto ja kahleet ja Eriika. Ne ovat säilyneet käsikirjoituksina. Ruotsiksi hän kirjoitti komedian Bröllopsdansen, joka sisälsi samoja aineksia kuin myöhemmin Nummisuutarit. Vuonna 1860 valmistui Kullervo-näytelmän ensimmäinen laitos. Tekijä sai siitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kilpapalkinnon, mutta hän julkaisi sen vasta 1864 täydellisesti uusittuna. Seuraavasta näytelmästä Nummisuutarit hän sai valtionpalkinnon.
Vuonna 1866 painettiin pienoiskomedia Kihlaus. Runokokoelma Kanervala ilmestyi samana vuonna. Kiven runoista kirjoitettiin, että ne ovat "kultaa, jota ei ole ollenkaan rahaksi myntätty" (Bergbom). Tunnetuimpia ovat Keinu, Onnelliset, Metsämiehen laulu, Sydämeni laulu ja Ikävyys.
Lean ensiesitys Suomalaisessa teatterissa 10.5. 1869 oli maan kulttuurielämässä merkkitapaus. Siitä lasketaan suomalaisen teatterin saaneen alkunsa.
Vuonna 1870 ilmestyi Kiven pääteos, romaani Seitsemän veljestä. Se on hauska kuvaus miten siitä miten yhteiskuntaa vieroksuvat metsäläiset löytävät paikkansa järjestyneessä yhteiskunnassa. Kirjan realismia paheksuttiin ja sanottiin että se pilkkasi kunnollista talonpoikaiskansaa. Ahlqvist piti romaania häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa. Seitsemän veljestä ehkä pilkkaakin sivistyneistöä ja sen kansakuvaa.
Kivi asui vuodesta 1863 Siuntiossa neiti Charlotta Lönnqvistin luona. Jatkuvat rahahuolet, seuran ja ymmärryksen puute ja sairaus synkensivät elämää, johon eivät kaupunkimatkat ja runsas alkoholinkäyttö tuoneet helpotusta. Vuoden 1870 aikoihin Kivi todettiin mielisairaaksi ja viimeiseksi työksi jäi näytelmä Margareta. Kivi oli vuosina 1871-72 hoidettavana Lapinlahden sairaalassa, mistä siirrettiin veljensä luo Tuusulaan. Täällä Kivi eli vaatimattomassa mökissä kunnan vaivaishoitolaisena.
Kiven valitut teokset julkaistiin 1877-78 ja kootut teokset (myös kirjeet) 1915-19. Kiven lauluja on sävelletty ja teoksia on käännetty monille kielille. Hän lienee kaikkien aikojen suosituin suomalainen kirjailija.
Kivi kuoli naimattomana.