Wilhelm Mauritz Klingspor syntyi 7.12. 1744 Fluxerumissa Smålandissa, ja kuoli 15.5. 1814 Tukholmassa. Vanhemmat: vapaaherra Kristian Frerdrik Klingspor ja Anna Magdalena Pauli.
Klingsporit olivat alunperin saksalaista aatelia, joka tuli Ruotsiin Liivinmaalta. Nuorena sotilaana Klingspor palveli Ranskan armeijassa, mutta palasi Ruotsiin 1863, missä sai tehtäviä hovimiehenä. Vuosien 1788-1790 sodassa Klingspor oli huoltopäällikkönä ja sai kenraalin arvon. Vuodesta 1797 hän oli Suomen koskenperkausjohtokunnan puheenjohtaja. Kreivin arvon Klingspor sai 1799.
Suomen sodan alettua Klingspor nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Hänen taktiikkansa
oli armeijan säästäminen ja tämä johti passiiviseen sodankäyntiin. Klingsporia arvosteltiin ja häntä on sittemmin pidetty syyllisenä huonoon tulokseen. Klingspor jätti sodan johtamisen muille mutta vaikutti itse siihen, että Ruotsin armeija perääntyi. Hän pyrki myös vetämään joukot jopa meritse Ruotsiin, mutta tähän kuningas ei suostunut.
Lohtajan aselevon jälkeen marsalkaksi ylennetty Klingspor sai eron. Hänestä tuli Norrlannin vt. kenraalikuvernööri.
Klingspor osallistui vallankaappaukseen Tukholmassa ja tämän johdosta hänet valittiin hallituskonseljin jäseneksi ja nimitettiin Tukholman ylikäskynhaltijaksi. Fersenin murhan vuoksi hänet erotettiin tästä virasta vuonna 1810.
Klingspor oli naimisissa Anna Charlotta af Petersénsin kanssa, josta erosi vuonna 1794 ja avioitui suomalaisen Hedvig Ulrika von Willebrandin kanssa. Hänen väitettiin ostaneen vaimonsa 30.000 taalerilla.
J.L. Runeberg kirjoitti Vänrikki Stoolin tarinoihin runon Sotamarski, jossa pilkataan pelkurimaista sotapäällikköä. Mallina oli Klingspor tai ainakin hänen maineensa.