Kustaa IV Adolf syntyi 1.11. 1778 Tukholmassa, ja kuoli 7.2. 1837 St. Gallenissa Sveitsissä. Vanhemmat: kuningas Kustaa III ja Tanskan prinsessa Sofia Magdalena.
Kun Kustaa III murhattiin, poika oli alaikäinen. Kruununperillinen syrjäytti sijaishallitsijan, setänsä Kaarle-herttuan ja tämän suosikin Reuterholmin vuonna 1796. Norrköpingin valtiopäivillä hän suututti aateliston raskaalla omaisuusverolla ja eräät jopa luopuivat säädystään. Alempien säätyjen tuella myönnettiin suostuntavero ilman määräaikaa ja hän saattoi hallita kutsumatta valtiopäiviä koolle. Lehdistöä pidettiin ankarassa kurissa ja Kustaa karkotti vastustajiaan.
Vuonna 1800 Kustaa solmi Venäjän, Tanskan ja Preussin kanssa aseellisen puolueettomuusliiton Englantia vastaan. Hän oleskeli vuosina 1803-04 Badenissa ja ranskalaisten emigranttien seura teki hänestä Napoleonin, "ilmestyskirjan pedon", vihamiehen. Ruotsin ja Ranskan diplomaattiset suhteet katkesivat, ja 1805 Kustaa ryhtyi Venäjän ja Englannin kanssa liittoon Ranskaa vastaan. Pommerissa 1805-07 käyty sota epäonnistui ja Ruotsi menetti alueen. Kun Kustaa ei suostunut luopumaan Englannin tukemisesta, Venäjä hyökkäsi Suomeen helmikuussa 1808. Myös Ruotsin oma asema oli venäläisten ja tanskalaisten uhatessa vaarallinen. Kun Kustaa ei taipunut tekemään rauhaa eikä kutsumaan kokoon valtiopäiviä, tehtiin 13.maaliskuuta 1809 vallankaappaus. Suomalainen C. J. Adlercreutz vangitsi kuninkaan, ja 10.5. säädyt julistivat hänen menettäneen oikeuden Ruotsin kruunuun. Kuninkaaksi valittiin hänen setänsä Kaarle XIII:n nimellä. Kustaa vietiin perheineen Saksaan, mistä hän siirtyi Sveitsiin. Täällä hän eversti Gustafssonin nimellä julkaisi muistelmansa Mémorial du colonel Gustafsson ja muita kirjoituksia.
Puoliso vuodesta 1797 Badenin prinsessa Fredrika Dorotea, josta erosi 1812. Tämä kuoli 1826.