Gustaf Wilhelm Ladau syntyi 27.3. 1765 Iisalmella, ja kuoli 16.8. 1833 Helsingissä. Vanhemmat: majuri Fredrik Wilhelm L. ja Anna Kristina Furumarck.
Ladau kävi Haapaniemen sotakoulun, tuli Savon jääkärien vänrikiksi 1779 ja oli sodan syttyessä 1788 ylipäällikö K. G. Armfeltin adjutantti. Hän oli Anjalan liittokirjan allekirjoittajia ja koetti taivuttaa myös Savon prikaatin upseerit yhtymään liittoon. Kun Anjalan miehiä alettiin ahdistaa Ladau pakeni Venäjälle. Hänet tuomittiin muiden joukossa Ruotsissa kuolemaan.
Vuosina 1791-95 Ladau palveli Venäjän armeijassa ja oli siellä myös siviilitoimissa. Suomen sodan puhjettua hän tuli Suomeen ja oli kenraali Buxhoevdenin siviilikanslian päällikkönä. Hän työskenteli suomalaisten taivuttamiseksi Venäjän puolelle.
Vuonna 1809 Ladau sai kansalaisoikeutensa ja aatelisarvonsa. Vuonna 1811 hänestä tuli Suomen postilaitoksen päällikkö ja samalla hallituskonseljin jäsen.
Ladau oli kenraalikuvernöörin uskollinen apulainen. Hän oli innokas vakoilemaan jopa senaatin jäsenten postia ja sai paljon vihamiehiä. Hänet tunnettiin pilkkanimellä "Suuri Hirttämätön".
Puoliso vuodesta 1804 Amalia Helene von Vegesack (erosi), ja vuodesta 1817 Fredrika Sofia Fock, valtioneuvos Gabriel Erik von Haartmanin leski (k. 1849).