Lars Levi Laestadius syntyi 10.1. 1800 Arjeplougissa Ruotsissa ja kuoli 21.2. 1861 Pajalassa Ruotsissa. Vanhemmat: uudistilallinen Karl L. ja Anna Magdalena Juhontytär.
Laestadius aloitti opiskelut Upsalassa ja valmistui siellä papiksi 1825. Jo koulupojasta hän oli innokkaasti harrastanut myös Lapin kasviston tutkimista. Upsalan Tiedeseura ja Edinburghin Kasvitieteellinen seura kutsuivat hänet jäsenikseen ja hän sai näistä ansioista myös Ranskan kunnialegioonan ritarimerkin.
Laestadiuksen ensimmäiseksi toimipaikaksi tuli hänen kotiseurakuntansa, kun hänet vuonna 1826 nimitettiin Kaaressuvannon kirkkoherraksi.
Laestadiuksen pojan kuolema 1839 ja hänen oma hengenvaarallinen sairautensa 1842 pysähdyttivät hänet ajattelemaan sielunsa tilaa ja Laestadius huomasi olevansa ulkonaisesta jumalisudestaan huolimatta sisäisesti jumalaton. Tätä osoittaa hänen vuonna 1843 laatimansa pastoraalitutkimus Crapula mundi, jossa hän arvostelee nimikristillisyyttä, kirkkoa ja papistoa. Laestadius tutustui myös Maria-nimisen "lukijanaiseen", jonka syvät kokemukset auttoivat häntä käsittämään evankeliumin julistaman pelastusarmon. Näin Laestadius kertoo itse.
Laestadius jatkoi papin työtään uudella tyylillä. Hänen käytti vahvaa kieltä, jolla saarnasi täydellistä parannusta. Vaikutus yleisöön oli suuri ja ihmiset kokivat armon tulevan kohdalleen. Varsinkin juoppojen sanottiin parantaneen tapansa. Ihmiset joutuivat hurmostilaan ja alueella alkoi nopeasti leviävä herätysliike. Levittäjinä olivat Laestadiuksen saarnamiehet. Liike näytti johtavan elintapojen uudistumiseen.
Laestadius vaati, että kristillisyyden oli oltava elävää todellisuutta. Hän korosti synnintunnustusta ja rippiä.
Vuonna 1849 Laestadius siirtyi kirkkoherraksi Pajalaan, missä seurakunta ei hyväksynyt hänen oppiaan. He vierastivat liiallista hurmahenkisyyttä. Tämä ei estänyt Laestadiuksen vaikutuksen leviämistä. Hän julkaisi lehteä En ropandes röst i öknen ja painatti saarnojaan. Hänen kuoltuaan julkaistiin Kirkkopostilla 1876, Uusi postilla 1897 ja Kolmas postilla 1924. Laestadiuksen vaikutus jäi Pohjois-Suomessa pysyväksi ja liike levisi Pohjanmaalle ja Kainuuseen.
Puoliso vuodesta 1827 Brita Katarina Alstadius (kuoli 1888).