Johan Fredrik Aminoff syntyi 26.1. 1756 Riilahden kartanossa Bromarvissa ja kuoli siellä 30.3. 1842. Vanhemmat: ratsumestari Fredrik A. ja Maria Elisabet Rotkirch.
Aminoff opiskeli Turun yliopistossa, mutta tuli jo 1770 Aadolf Fredrikin ja sitten Kustaa III:n paasiksi. Kustaa III osoitti hänelle suurta suosiota, ja Aminoff kohosi nopeasti sotilasarvoissa. Hänet ylennettiin vuonna 1790 everstiksi sekä nimitettiin Porin rykmentin komentajaksi. Kustaa III:n kuoltua Aminoff joutui epäsuosioon: häntä syytettiin osallisuudesta salahankkeisiin ja hänet tuomittiin kuolemaan 1794, mutta armahdettiin. Kahden vuoden vankeuden jälkeen hän sai takaisin sotilasarvonsa sekä pian myös rykmenttinsä. Vuonna 1799 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.
Sodan syttyessä 1808 Aminoff määrättiin Suomen armeijaan Klingsporin lähimmäksi mieheksi ja neuvonantajaksi. Aminoff piti vastarintaa toivottomana ja suositteli peräytymistä.
Sodan Jälkeen Aminoff muutti Suomeen ja johti upseerilähetystöä, joka Pietarussa anoi keisarilta Suomen armeijan upseerien aseman turvaamista. Keisari piti asiaa tärkeänä ja upseerien eläkkeet maksettiin sitten Suomen valtionvaroista. Aminoff oli keskeisiä "käännynnäisiä", jotka asettuivat Venäjän palvelukseen. Hänet kutsuttiin 1811 Pietariin Suomen asiain komitean jäseneksi, mutta riitaantui puheenjohtaja Armfeltin kanssa, pyysi eroa ja palasi Suomeen 1814.
Keisarin Suomen-matkan aikana 1819 Aminoff korotettiin kreiviksi ja hänelle luvattiin puheenjohtajuus komiteassa, jonka piti suunnitella Suomelle uusi perustuslaki ja tehdä valmistelutöitä valtiopäiviä varten. Komiteaa ei kuitenkaan kutsuttu kokoon. 1821 hänelle tarjottiin Suomen asiain komitean puheenjohtajan paikkaa, mistä hän kieltäytyi. Hän oli sen sijaan yliopiston sijaiskansleri, kunnes akatemia Turun palon jälkeen siirrettiin Helsinkiin. Tämän jälkeen
Aminoff asui Riilahden kartanossa.
Puoliso vuodesta 1778 Johanna Barbara Hisinger (eronnut), vuodesta 1791 kreivitär Fredrika Ruuth (eronnut) ja vuodesta 1801 Eva Mathilda Bruncrona (kuoli 1821).