Carl Fabian Theodor Langenskiöld syntyi 17.11. 1810 Sääksmäellä ja kuoli 29.6. 1863 Helsingissä. Vanhemmat: maaherra Anders Gustaf L. ja Hedvig Gustafva Gripenberg.
Langenskiöld valmistui maisteriksi 1832 pääaineenaan matematiikka. Hän oli v. 1832-39 stipendiaattina Venäjällä ja nimitettiin 1838 Haminan kadettikoulun venäjän kielen opettajaksi, 1842 senaatin ja 1847 valtiosihteerinviraston venäjän kielen kääntäjäksi.
Kielitaitonsa ja diplomaattisen taitonsa vuoksi Langenskiöld oli komissaarina käytäessä Suomen rajaa Lapissa Norjan ja Venäjän kanssa. Hänestä tuli sittemmin valtiosihteerin viraston toimitussihteeri ja hän pääsi Alexander Armfeltin suosioon.
Langenskiöld nimitettiin 1853 Mikkelin läänin kuvernööriksi ja 1854 Uudenmaan läänin vt. kuvernööriksi. Vuonna 1856 hänet valittiin Turun ja Porin läänin kuvernööriksi sekä 1857 senaatin talousosaston jäseneksi. Langenskiöld määrättiin vanhimmaksi jäseneksi komiteaan, jonka tehtävänä oli laatia katsaus valtiovarain tilaan 1853-57. Tämä aiheutti valtiovarainpäällikön L. G. von Haartmanin eron. Langenskiöld peri hänen virkansa.
Senattorina Langenskiöld sai aikaan tärkeitä uudistuksia maan taloudessa. Kauppasopimus Venäjän kanssa suosi suomalasia. Valtion tulot kasvoivat ja kotimainen tuotanto vahvistui. Rataa Helsingistä Hämeenlinnaan joudutettiin ja sitä varten otettiin laina Venäjältä. Ammattikuntapakon lakkauttaminen pantiin alulle ja sahateollisuus vapautettiin. Myös pankkitoiminta vapautettiin osin ja Suomen Pankki sai oikeuden lyödä rahaa. Rahauudistuksen loppuunvieminen jäi kuitenkin Langenskiöldin seuraajan J. V. Snellmanin huoleksi.
Langenskiöld menetti poliittisen asemansa Tammikuun valiokunnan perustamisen yhteydessä 1861. Hän pyysi virkavapautta ja kuoli pian.
Langenskiöld sai kamariherran arvon 1856 ja korotettiin vapaaherraksi 1860. Hänestä tuli salaneuvos 1863.
Puoliso vuodesta 1848 Maria Magdalena af Björksten (kuoli 1876).