Larin Paraske syntyi 27.12. 1833 Lempaalan Miiskunmäessä Pohjois-Inkerissä ja kuoli 3.1. 1904 Metsäpirtin Vaskelassa. Hänen vanhempansa olivat lampuoti, orja Mikitta Mikitanpoika ja Tatjana Vasilintytär.
Paraske eli nuorena orjana. Vanhempien kuoltua hän 20-vuotiaana meni naimisiin talollinen Gavril Stepanovin (Larilan Kaurila) kanssa ja muutti Suomen puolelle Metsäpirtin Vaskelaan. Näin hän pääsi irti orjuudesta, mutta miehensä kivulloisuuden vuoksi he olivat hyvin köyhiä. Kuusi heidän yhdeksästä lapsestaan kuoli.
Sakkolassa pappina toiminut Ad. Neovius keksi Parasken harvinaisen laulutaidon ja vuosina 1887-1894 hän sai Paraskelta talteen kaikkiaan 1343 runoa ja loitsua, lähes 3000 sananlaskua ja arvoitusta, itkuvirsiä ym. yhteensä noin 32.000 runosäettä.
Paraske oli säilyttänyt muistissaan enemmän runoainesta kuin kukaan muu tunnettu laulaja. Neovius alkoi vuonna 1893 julkaista Parasken runoja sarjana, joka ei kuitenkaan päässyt ensimmäistä vihkoa pitemmälle. Parasken kaikki runot on painettu "Suomen kansan vanhoihin runoihin".
Sekä Albert Edelfelt että Eero Järnefelt maalasivat Paraskesta muotokuvan. Paraske eli viime vuotensa miltei unohdettuna ja suuressa puutteessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sadan markan eläkettä hän sai vuodesta 1901 lähtien.
Parasken haudalle pystytettiin vuonna 1911 muistomerkki ja vuonna 1950 hän sai Helsinkiin Alpo Sailon tekemän muistopatsaan.