Algoth Tietäväinen (myöh. Untola) syntyi 28.11. 1868 Tohmajärvellä ja kuoli 21.5. 1918 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Jaakko Vilhelm Tietäväinen ja Maria Hakulinen.
Tietäväinen valmistui vuonna 1891 opettajaksi, jota ammattia hän harjoitti Viipurissa vuoteen 1898. Hän muutti sitten Pietariin, jossa toimi liikemiehenä. Hän palasi vuonna 1904 Suomeen, jossa toimi opettajana, matkapuhujana ja toimittajana.
Tietäväinen muutti vuonna 1909 Helsinkiin ja julkaisi Irmari Rantamalan nimellä romaanit "Harhama" ja "Martva". Tietäväisen seuraavat kertomukset ilmestyivät salanimellä Maiju Lassila: "Tulitikkuja lainaamassa" (1910), "Pirttipohjalaiset", "Pojat asialla" ja huvinäytelmä "Kun lesket lempivät" (1911), "Tytöt talosilla", "Elämän vaihteessa", "Pekka Puavalj", "Manasse Jäppinen", "Jussi Puranen" ja "Rakkautta", sekä huvinäytelmät "Kun ruusut kukkivat", "Luonnon lapsia" ja "Nuori mylläri" (1912).
Tietäväinen julkaisi vuonna 1913 Irmari Rantamalan nimellä kertomuksen "Israelitar", Maiju Lassilan nimellä kertomuksen "Kilpakosijat" ja J.I. Vatasen nimellä kertomuksen "Avuttomia". Maiju Lassilan nimellä ilmestyivät "Isä ja poika" (1914) sekä "Iivana" ja "Liika viisas" vuonna 1915, jolloin Irmari Rantamalan nimellä julkaistiin "Kuoleman rajoilla".
Maiju Lassilan nimellä ilmestyivät vuonna 1916 kertomus "Kuolleista herännyt" ja huvinäytelmä "Mimmi Paavaliina", sekä seuraavana vuonna kertomus "Mestari Nyke".
Vallankumousvuonna 1917 Untola alkoi kirjoittaa Työmies-lehteen poliittisia artikkeleita ja pakinoita. Hänet vangittiin kansalaissodan yhteydessä lehden toimituksesta valkoisten vallattua Helsingin. Untola ammuttiin, kun häntä oltiin kuljettamassa Viaporin vankileirille.