Alexander Lauréus syntyi 4.1. 1783 Turussa ja kuoli 21.10. 1823 Roomassa. Vanhemmat: Alexander Lauraeus ja Lovisa Ulrika Simolin.
Lauréus tuli ylioppilaaksi 1800 ja pääsi 1802 turkulaisten järjestämän rahankeräyksen avulla opiskelemaan maalaustaidetta Tukholmaan. Hän oli Taideakatemiassa pääasiallisesti P. Hilleströmin oppilaana ja sai menestystä hollantilaissävyisten pienten laatukuvien maalaajana. Aiheet olivat arkielämästä, eräät Bellmanin lauluista, tai Raamatusta.
Lauréus valittiin vuonna 1812 Ruotsin Taideakatemian jäseneksi ja hän sai hovimaalarin arvon. Vuonna 1817 hänelle annettiin valtion apuraha ulkomaista opintomatkaa varten. Hän matkusti Pariisiin. Tältä ajalta tunnetaan harvoja teoksia. Pariisista Lauréus matkusti 1820 Roomaan. Hän tutki kansanelämää ja kuvasi vanhoja raunioita (esim. Munkki viinikellariksi muutetussa rauniossa, 1823). Hän teki Roomassa sarjan piirustuksia ja laveerauksia maisemista. Odottamaton kuolema katkaisi hänen taiteilijanuransa.
Suomessa Lauréus on tunnettu mutamista muotokuvista ja arkielämän kuvauksista, jotka sijoittuvat Suomeen, mm. Suomen sodan aikaan.
Puoliso vuodesta 1810 Margaretha Charlotta Thynelius (k. 1834). He eivät avioituneet virallisesti.