Alexander Armfelt syntyi 18.4. 1794 Riikassa ja kuoli 8.l. 1876 Pietarissa. Vanhemmat: kreivi Gustaf Mauritz A. ja Hedvig Ulrika De la Gardie.
Armfelt syntyi äitinsä ollessa pakomatkalla Napolissa. 14-vuotiaana hän tuli Upsalaan opiskelemaan. Hän opiskeli myös Turussa, ja hänestä tuli hovioikeuden auskultantti. Armfelt siirtyi sotilasuralle, otti osaa sotaan Napoleonia vastaan ja ylennettiin 1821 kapteeniksi. Hän toimi Suomen kenraalikuvernöörin adjutanttina ja tulkkina.
Vuonna 1827 Armfelt luopui sotilaan urasta kun sai kenraalikuvernöörin avulla Suomen Pankin johtajan viran. Täältä hän siirtyi vuonna 1832 Pietariin valtiosihteerinvirastoon ja nimitettiin 1834 varsinaiseksi valtiosihteerin apulaiseksi. Rehbinderin kuoltua hänestä 1841 tuli väliaikainen ja seuraavana vuonna vakinainen Suomen ministerivaltiosihteeri. Hän oli sittemmin tässä virassa 34 vuotta.
Armfelt sai hallitsijoiden luottamuksen kuten isänsä Suomen asiain komitean puheenjohtajana. Hän oli varovainen valtiomies, joka halusi pitää Suomen asiat omissa käsissään ja siksi poissa Venäjän ministerien vallasta. Hän piti yhteyksiä Suomeen ahkerasti yllä ja oli erittäin hyvin perillä maan asioista ja mielialoista.
Armfeltin esityksestä hyväksyttiin Aleksanteri II:n aikana tärkeitä toimia, erityisesti valtiopäivien koolle kutsuminen. Myös Suomen asiain komitea perustettiin uudelleen 1857 Armfeltin ehdotuksesta. Armfelt teki aloitteita myös rautateiden rakentamisesta, rahajärjestelmästä ja koululaitoksen uudistamisesta.
Vuonna 1869 yliopisto antoi hänelle kunniatohtorin arvon yliopiston puolustajana. Hän esitteli virkansa puolesta yliopiston asiat sen kanslerille eli perintöruhtinaalle.
Armfelt sai todelliseksi salaneuvoksen arvon ja hänet nimitettiin Venäjän valtakunnanneuvoston jäseneksi vuonna 1856.
Puoliso vuodesta 1820 vapaaherratar Sigrid Axelina Oxenstierna (kuoli 1842), ja vuodesta 1843 Aline Demidov (kuoli 1898).