Armas Eino Leopold Lönnbohm syntyi 6.7. 1878 Paltamossa ja kuoli 10.1. 1926 Tuusulassa. (Otti kirjailijanimensä Leino viralliseksi nimekseen vuonna 1906.) Hänen vanhempansa olivat komissiomaanmittari Antti Lönnbohm (alkuaan Mustonen) ja Emilie Kyrenius.
Leino kävi koulua Kajaanissa, Oulussa ja Hämeenlinnassa. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1895, jolloin hän Helsingissä liittyi nuorsuomalaisiin kirjallisiin piireihin, joissa hänen 12 vuotta vanhempi veljensä Kasimir vaikutti.
Leinon ensimmäiset runokokoelmat olivat "Maaliskuun lauluja" (1896), "Yökehrääjä" (1897) sekä "Sata ja yksi laulua" (1898). Leinon runouden huippua edustaa "Helkavirsiä" (1903).
Vuodesta 1898 Leino toimi varsin pitkiä jaksoja Päivälehdessä ja sitten Helsingin Sanomissa teatterija kirjallisuusarvostelijana ja samalla iskuvalmiina poliittisena kynäniekkana (pakinoitsija-nimimerkit "Mikko Vilkastus" ja "Teemu"). Leinon pitkäaikaiseen arvostelijantoimintaan liittyy läheisesti merkittävä esseekokoelma "Suomalaisia kirjailijoita" (1909).
Leinon "Kootut teokset I-XVI" julkaistiin vuosina 1926-1930. Yhdentoista osan sisältönä on muuta kuin lyriikkaa: näytelmiä, romaaneja, novelleja, esseitä ja pakinoita. Leino suomensi myös maailmankirjallisuuden klassikkoja.