Kasimir Agathon Lönnbohm (myöh. Leino) syntyi 17.11. 1866 Paltamossa ja kuoli 8.3. 1919 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat komissiomaanmittari Antti Lönnbohm ja Emilie Kyrenius.
Leino julkaisi kokoelman "Runokokeita" vuonna 1886, novellikokoelman "Elämästä" vuonna 1889 ja runokokoelman "Ristiaallokossa" vuonna 1890, jolloin hän alkoi kirjoittaa Päivälehteen arvosteluita. Runokokoelma "Väljemmillä vesillä" ilmestyi vuonna 1893.
Leino julkaisi vuonna 1895 väitöskirjansa "Prosper Mérimee, elämäkerta ja teokset", sekä kaksi vuotta myöhemmin tutkielman "Minna Canth näytelmäkirjailijana". Leino perusti Eino-veljensä kanssa vuonna 1898 Nykyaika-lehden, mutta hanke jäi lyhytaikaiseksi.
Leino suomensi mm. Henrik Ibsenin "Brandin". Hän kirjoitti myös näytelmiä: "Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming" (1901) ja "Lehtolapsi" (1905). Hän julkaisi vielä kokoelman "Testamentti y.m. kertomuksia" (1905) ja elämäkerran "Hovimaalaaja Aleksander Lauréus ja hänen ympäristönsä" (1908).