Johannes Vihtori Peltonen syntyi 18.10. 1869 Askolassa ja kuoli 10.8. 1913 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat talollisenpoika Juho Henrikinpoika Porvoon pitäjästä ja Maria Juhontytär Askolan Vakkolan Terehtööri-Peltolasta.
Peltonen teki nuorena töitä rakennuksilla ja tukinuitoissa. Käytyään kaksi luokkaa Jyväskylän seminaaria hän pääsi töihin Werner Söderströmin kustannusliikkeeseen Porvooseen. Kahden vuoden asevelvollisuuden jälkeen hänet nimitettiin vuonna 1894 Uusimaa-lehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi Porvooseen, missä hän työskenteli viisi vuotta.
Peltonen lopetti työnsä vuonna 1899 ja muutti Karinaisiin, jossa hän laati pieniä kirjasia: "Asutusja rakennusjärjestelmä maaseudulla" (1900), "Kynäilijä" (1900) ja "Puhetaito" (1901). Hän toimitti myös laajan "Keksintöjen kirjan" (1904-08).
Peltonen julkaisi vuonna 1903 Johannes Linnankosken salanimellä näytelmän "Ikuinen taistelu", joka sai erinomaisen arvosteluja yleisömenestyksen sekä valtionpalkinnon. Suurimman menestyksensä Linnankoski sai vuonna 1905 ilmestyneellä kirjallaan "Laulu tulipunaisesta kukasta". Samana vuonna julkaistiin myös novelli "Taistelu Heikkilän talosta". Myöhempiä Linnankosken teoksia olivat: "Kirot" (1907), "Pakolaiset" (1908), "Simson ja Delila" (1911) sekä "Sirpaleita" (1913).
Linnankosken elinaikana hänen kirjoistaan käännettiin viroksi "Ikuinen taistelu" (1905) ja "Pakolaiset" (1909), sekä "Laulu tulipunaisesta kukasta" saksaksi (1909) ja venäjäksi (1912).
Peltonen oli Suomalaisuuden Liiton perustaja ja Snellmanin syntymän 100-vuotisjuhlaan vuonna 1906 ajoitetun sukunimien suomalaistamisen kampanjan keskeinen järjestelijä.