Gustaf Mauritz Armfelt syntyi 31.3. 1757 Marttilassa, ja kuoli 19.8. 1814 Tsarskoje Selossa Pietarissa. Vanhemmat: maaherra Magnus Wilhelm A. ja Maria Katarina Wennerstedt.
Armfelt opiskeli pari vuotta Turussa, mutta siirtyi sitten sotilaan uralle. Suoritettuaan upseerintutkinnon hänestä tuli Tukholman henkikaartin vänrikki ja luutnantiksi. Armfelt joutui moniin naisseikkailuihin, joiden vuoksi lähti 1778 sotapalvelukseen ulkomaille. Tavattuaan kuninkaan Span terveyslähteillä Armfelt pääsi tämän suosioon, palasi Tukholmaan ja nimitettiin hovivirkaan. Armfelt toimi mm. juhlien ja teatteriesitysten järjestäjänä. Hän seurasi kuningasta tämän Suomenmatkalla 1783. Vuonna 1786 hänestä tuli eversti ja 1788 Uudenmaan rykmentin komentaja.
Venäjän sodassa 1788 Armfelt oli salaisessa kosketuksessa viholliseen, mutta säilytti kuninkaan luottamuksen. Vuonna 1790 jo kenraaliksi korotettu Armfelt haavoittui Savitaipaleella. Värälän rauhassa hän oli Ruotsin valtuutettuna. Vuonna 1791 hänet nimitettiin Turun yliopiston kansleriksi.
Kustaa III:n kuolema muutti Armfeltin aseman ja hän muutti ulkomaille. Salaisessa kirjeenvaihdossa, jota Armfelt kävi mm. J.F. Aminoffin ja J. A. Ehrenströmin kanssa, puhuttiin Reuterholmin kukistamisesta. Miehet vangittiin, mutta Armfelt pääsi pakenemaan. Hänet tuomittiin kuolemaan. Tuomio muutettiin vankeudeksi ja Armfelt lähti Venäjälle, mutta keisarinna karkotti hänet Kalugaan Sisä-Venäjälle. Tämän jälkeen Armfelt oli eri maissa, mm. Kuurinmaan leskiherttuattaren luona. Tämän tyttären kanssa, hänellä oli suhde, josta syntyi tytär.
Armfelt armahdettiin vuonna 1800 ja hänet nimitettiin Ruotsin lähettilääksi Wieniin. Pommerin sodassa 1805 hän oli päällikkönä, mutta erotettiin ja mies lähti Suomeen.
Kun Suomen sota syttyi 1808, Armfelt joutui johtamaan Norjan rajalla olevaa Ruotsin armeijaa Tanskaa vastaan. Sotatoimet eivät menestyneet, ja Armfelt määrättiin kotiin. Kun Kaarle XIII tuli kuninkaaksi, Armfelt kutsuttiin hallitusneuvoston jäseneksi ja sotakollegion presidentiksi. Hän yritti saada vallan erotetun kuninkaan pojalle, mutta ei onnistunut ja ranskalainen marsalkka Bernadotte tuli Ruotsin kruununprinssiksi.
Maaliskuussa 1811 Armfelt vannoi valan keisari Aleksanteri I:lle Venäjän Tukholmanlähetystössä ja muutti Suomeen. Hän sai hallitsijalta tehtäväkseen laatia ehdotuksen Pietariin asetettavasta Suomen asiain komiteasta ja vuonna 1811 hänet nimitettiin komitean puheenjohtajaksi. Hän vaikutti merkittävästi siihen, että Vanha Suomi yhdistettiin muuhun Suomeen vuoden 1812 alusta.
Vuonna 1812 Armfelt korotettiin kreivin arvoon. Hän seurasi keisaria Turkuun, missä tämä Ruotsin kruununprinssin kanssa sopi yhteistoiminnasta Napoleonia vastaan. Syksyllä 1813 Armfelt sairastui vakavasti ja kuoli Pietarissa. Arkku vietiin sotalaivalla Turkuun ja sieltä Halikon kirkkoon.
Puoliso vuodesta 1785 kreivitär Hedvig Ulrika De la Cardie (k. 1832), joka kuului ruotsalaiseen ylhäisaateliin.