Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi
4.6. 1867 Askaisissa ja kuoli 28.1. 1951 Lausannessa Sveitsissä. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja, kreivi Carl Robert Mannerheim ja Hedvig Charlotta Helena von Julin.
Mannerheim palveli vuosina 1890-1903 keisarinnan chevalierkaartissa ja hoviministeriössä. Hänet komennettiin vuonna 1903 Pietarin upseeriratsukoulun mallieskadroonan päälliköksi ja ylennettiin vuonna 1904 everstiluutnantiksi 52. rakuunarykmenttiin.
Mannerheim otti vuosina 1904-1905 osaa Japania vastaan käytyyn sotaan. Hänet ylennettiin everstiksi vuonna 1905. Hän otti sukunsa edustajana osaa Suomen viimeisiin säätyvaltiopäiviin vuonna 1906.
Mannerheim komennettiin vuonna 1906 kaksivuotiselle retkelle Keski-Aasiaan ja Kiinaan suorittamaan sotilasmaantieteellisiä tutkimuksia ja tiedustelutehtäviä. Hän julkaisi vuonna 1909 Venäjän yleisesikunnan tieteellisessä sarjassa laajan kertomuksen matkastaan ja kirjoitti Suomalais-ugrilaisen seuran aikakauskirjaan vuonna 1911 selostuksen "A visit to the Saro and Shera Yogurs". Mannerheimin matkapäiväkirjaan pohjautuva "Across Asia I-II" ilmestyi vuonna 1940.
Mannerheim taisteli vuosina 1914-1916 Itävallan rintamalla. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1917 ja hänestä tuli ratsuväkiarmeijakunnan komentaja.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Mannerheim ilmoitti ulkomaalaisena eronneensa Venäjän armeijasta. Hän palasi Suomeen joulukuussa 1917.
Mannerheim nimitettiin tammikuussa 1918 senaatin joukkojen ylipäälliköksi. Sisällissodan päätösparaati pidettiin Helsingissä 16. toukokuuta. Mannerheim erosi ylipäällikön toimesta 31.5. tyytymättömänä saksalaisten määräysvaltaan Suomen armeijassa.
Saksan hävittyä sodan syksyllä 1918
Mannerheim valittiin 12. joulukuuta Suomen valtionhoitajaksi.
Eduskunta valitsi heinäkuussa K.J. Ståhlbergin tasavallan presidentiksi. Vastaehdokkaana ollut Mannerheim vetäytyi yksityiselämään.
Mannerheim kutsuttiin maaliskuussa 1931 puolustusneuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi johtamaan armeijan järjestelyä. Hänet ylennettiin marsalkaksi vuonna 1933.
Sodan sytyttyä marraskuussa 1939 Suomen ja Neuvostoliiton välillä Mannerheimista tuli jälleen ylipäällikkö. Eduskunta valitsi Mannerheimin tasavallan presidentiksi elokuussa 1944, jotta Neuvostoliiton kanssa saataisiin aikaan rauhansopimus.
Mannerheimin erosi presidentin paikalta maaliskuussa 1946, jolloin hänen seuraajakseen valittiin J.K. Paasikivi.
Mannerheim asui viime vuosinaan ajoittain kotimaassa, heikentyneen terveytensä vuoksi ajoittain Sveitsissä Montreux'ssä.