Otto Manninen syntyi 13.8. 1872 Kangasniemellä ja kuoli 6.4. 1950 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Topias Manninen ja Matilda Manninen.
Manninen toimi Valvojan toimitussihteerinä vuosina 1898-1899, Kansallisteatterin kirjallisena apulaisena vuosina 1907-1909 ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina vuosina 1913-1937.
Manninen suomensi J.L. Runebergin tuotannon vähitellen vuodesta 1902 lähtien. Hän suomensi myös Zachris Topeliuksen runoja (1931).
Mannisen suomennoksina julkaistiin lisäksi Euripideen, Goethen, Heinen, Ibsenin, Molièren, Petöfin ja Sofokleen tuotantoa.
Mannisen omat runokokoelmat olivat "Säkeitä" (1905), "Säkeitä II" (1910), "Virrantyven" (1925) ja "Matkamies" (1938). Hänen kootut runonsa ilmestyivät vuonna 1950.
Manninen sai professorin arvon vuonna 1925.