Erik Gabriel Melartin syntyi 11.1. 1780 Kärkölässä ja kuoli 8.7. 1847 Turussa. Vanhemmat: kappalainen Erik M. ja Vendla Lyra.
Päästyään 1797 ylioppilaaksi Melartin opiskeli Turussa mm. latinaa, fysiikkaa ja filosofiaa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1802 ja hänestä tuli kreikan kielen dosentti 1804.
Vuonna 1805 Melartin siirtyi Venäjän puolelle Viipurin uudenaikaiseen saksankieliseen lukioon matematiikan ja luonnontieteiden yliopettajaksi. Hänestä tuli 1810 lukion rehtori sekä Viipurin kuvernementin koulujen tarkastaja.
Kun Viipurin lääni 1811 yhdistettiin muuhun Suomeen, Melartin vastusti koululaitoksen siirtämistä Porvoon tuomiokapitulin alaisuuteen, koska silloin ruotsi olisi tullut saksan sijaan opetuskieleksi. Vuonna 1814 hänestä tuli ns. ensimmäisen koulukomitean jäsen ja myöhemmin ns. toisen komitean jäsen. Kolmannessa koulukomiteassa 1835 hän otti osaa vuoden 1843 koulujärjestyksen valmistamiseen.
1820-luvulla Melartin hoiti teologian alempia professorin virkoja Turussa, kunnes vuonna 1828 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston dogmatiikan professoriksi.
Vuonna 1833 Melartin tuli arkkipiispaksi. Hän suhtautui kielteisesti herännäisyyteen ja sai vihamiehiä, mutta menestyi muutoin virassa hyvin.
Melartin kuului Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustajiin ja oli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Vuonna 1837 Melartin laati suunnitelman kieliolojen järjestämiseksi siten, että 15-20 vuoden kuluttua suomen kielestä tulisi hallinnon sekä oikeusja opetuslaitoksen kieli. Hanke ei juurikaan edennyt ennen hänen kuolemaansa.
Puoliso vuodesta 1810 Natalia Sofia Sattler (kuoli 1850).