Alexander Menshikov syntyi 11.11. 1787 Venäjällä ja kuoli 2.5. 1860 Pietarissa. Vanhemmat: todellinen salaneuvos, ruhtinas Sergei M. ja Katarina Galitsin.
Opiskeltuaan ulkomaisissa yliopistoissa Menshikov aloitti diplomaattisen uransa 1805 ja siirtyi sitten sotilasuralle ja oli keisarin sivusadjutanttina vuosina 1812-15. Menshikovista tuli 1816 yleisesikunnan kansliapäällikkö ja hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Hän erosi armeijasta 1823, kun hänen kantansa kreikkalaisten vapaustaistelun tukemisesta ei saanut Aleksanteri I:n tukea.
Aleksanteri I:n kuoltua Menshikov palasi palvelukseen ja otti osaa sotiin Persiaa ja Turkkia vastaan. Hänestä tuli meriväen yleisesikunnan päällikkö. Vuonna 1833 hänet ylennettiin amiraaliksi ja nimitettiin vuonna 1836 meriministeriksi.
Menshikov nimitettiin vuonna 1831 Suomen kenraalikuvernööriksi. Koska hän asui Pietarissa ja hoiti muita virkoja, hän sai avukseen kenraalikuvernöörin apulaisen. Tehtävässä olivat kenraali A. A. Thesleff, kenraali P. Rokassovski ja kenraali, kreivi F. W. R. Berg. Lisäksi Pietariin perustettiin erityinen kenraalikuvernöörin kanslian osasto, jota johti vuodesta 1835 K. Fischer.
Suomen hallitusmiehistä Menshikoville olivat erityisen läheisiä senaatin jäsenet O. W. Klinckowström, L. G. v. Haartman ja C. v. Kothen. Menshikov oli itse keisari Nikolai I:n suuressa suosiossa. Suomessa piti olla rauhallista. Varmuuden vuoksi lehtien perustaminen ja lakkauttaminen siirrettiin senaatilta kenraalikuvernöörille.
Menshikov osoitti aluksi myötämielisyyttä suomen kieltä kohtaan, koska katsoi sen edistävän Suomen eroa Ruotsista. Sitten hän alkoi nähdä suomalaisuusliikkeessä vallankumouksellisuutta. Hän sai aikaan vuoden 1850 kiellon: suomeksi sai painaa ainoastaan uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta.
Menshikov puolusti Suomen erillishallintoa. Näin asiat pysyivät hänen käsissään. Hän esitti siksi keisarille, että Suomen lakien kodifioimishankkeesta luovuttaisiin. Kiitollisena tästä senaatti lahjoitti hänelle vuonna 1842 Anjalan kartanon. Kartano palautui hänen perillisiltään Suomen valtiolle vuonna 1907. Jo vuonna 1833 Menshikov vaikka ei juuri käynytkään Suomessa otettiin Suomen aatelistoon, ritarihuoneeseen ensimmäiselle sijalle.
Itämaisessa sodassa 1854-55 Menshikov oli Venäjän joukkojen ylipäällikkönä Krimillä. Hän johti Sevastopolin puolustusta, mutta joutui epäonnistuneiden sotatoimien vuoksi eroamaan keväällä 1855. Samaan aikaan hän sai eron Suomen kenraalikuvernöörin virasta.
Puoliso vuodesta 1815 kreivitär Anna Protasov (kuoli 1849).