Frans Oskar Merikanto syntyi 5.8. 1868 Helsingissä ja kuoli 17.5. 1924 Oitissa. Hänen vanhempansa olivat ylikonduktööri Frans Ferdinand Merikanto (alkuaan Mattsson) ja Anna Helena Tammelin.
Merikanto ryhtyi jo pienestä pojasta opiskelemaan pianon-, urkujenja viulunsoittoa. 12-vuotiaasta alkaen hän oli urkurien viransijaisena Helsingin kirkoissa ja teki 18-vuotiaana ensimmäisen konserttimatkansa maaseudulle pianistina ja urkurina.
Merikanto sai vuonna 1887 valtion apurahan ja pääsi Leipzigiin, jossa hän opiskeli kaksi vuotta. Merikannosta tuli vuonna 1889 Helsingin Lukkarija urkurikoulun urkujensoiton opettaja. Helsingin Musiikkiopiston
1. urkujensoiton opettajana hän oli vuosina 1906-1920. Kun Kotimainen ooppera perustettiin vuonna 1911, Merikanto tuli sen kapellimestariksi.
Merikanto ehti myös säveltäjänä suorittaa sekä laatunsa että laajuutensa puolesta merkittävän työn. Hän oli ensimmäinen, joka ryhtyi säveltämään säestyksellisiä yksinlauluja suomenkielisten runoilijain (aluksi pääasiassa J.H. Erkon) sanoihin. Laulut saavuttivat suuren suosion.
Merikannon tuotantoon kuuluu myös joukko huomattavia orkesteri-, pianoja urkusekä kuorosävellyksiä. Hän sävelsi myös näyttämömusiikin mm. näytelmiin "Tukkijoella" ja "Juhannustulilla" sekä oopperat "Pohjan neiti" (1899, esitettiin ensi kerran 1908), "Elinan surma" (1910) ja "Regina von Emmeritz" (1920).
Merikanto sai professorin arvon vuonna 1919.