Johan Reinhold Munck syntyi 30.1. 1795 Hämeenlinnassa ja kuoli 26.7. 1865 Hausjärvellä. Vanhemmat: maaherra, vapaaherra Johan Henrik M. ja Katarina Sofia Fleming.
Munck kävi Haapaniemen kadettikoulua ja pääsi ylioppilaaksi 1812 . Hän palveli ensin suomalaisessa jääkärirykmentissä ja sitten venäläisissä joukko-osastoissa sekä oli mukana taisteluissa Napoleonia vastaan, mm. marssissa Pariisiin 1814. Pavlovskin kaartinrykmentin upseerina hän yleni kapteeniksi ja kun hallitsijan poika, perintöruhtinas Aleksanteri, nimitettiin rykmentin komentajaksi, pääsi Munck hänen suosioonsa.
Munck oli mukana Turkin sodassa 1828-29. Hänet ylennettiin 1839 kenraalimajuriksi ja Preobrazhenskin kaartin komentajaksi. Rykmenttiä pidettiin Venäjän parhaana. Hän erosi vuonna 1843 jouduttuaan riitaan suuriruhtinaan kanssa ja hänet siirrettiin Haminan kadettikoulun johtajaksi. Täällä Muck rakensi kurinpidon uudenlaiselle, keskinäisen luottamuksen ja oppilaiden oman vastuun pohjalle. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1848.
Vuonna 1855 Aleksanteri II nimitti Munckin yliopiston sijaiskansleriksi. Ensimmäisiä tekoja oli J. V. Snellmanin nimittäminen professoriksi. Ylioppilaat aiheuttivat mielenosoituksillaan Munckille kuitenkin vaikeuksia vuosina 1855, 1857,1858, 1860 ja 1861. Hän onnistui estämään pahemmat seuraukset. Hänet ylennettiin vuonna 1862 jalkaväenkenraaliksi.
Puoliso vuodesta 1841 Wendela Charlotta Wilhelmina von Willebrand (kuoli 1844), ja vuodesta 1847 Wilhelmina Margareta von Kraemer (kuoli 1889). Kumpikin vaimoista kuului suomalaiseen virkamiesaateliin kuten Munckin omakin suku.