Yrjö Esaias Emanuel Mäkelin syntyi
1.6. 1875 Tampereella ja kuoli 18.9. 1923 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat suutarimestari Vilhelm Mäkelin ja Paulina Florentina Hellman.
Mäkelinillä oli oma suutarinliike Tampereella ja myöhemmin Porissa, jonka työväenyhdistyksen edustajana hän otti osaa työväenpuolueen perustavaan kokoukseen vuonna 1899. Mäkelin valittiin puoluehallintoon ja hänestä tuli vuonna 1900 tamperelaisen Kansan Lehden päätoimittaja.
Suurlakon päivinä vuonna 1905 Mäkelin oli Tampereella keskeisin henkilö, ja hän oli laatimassa "Punaista julistusta". Suurlakon jälkiseurausten selvittelyissä Mäkelin joutui ristiriitaan puolueen helsinkiläisjohdon kanssa ja hän erosi Kansan Lehdestä vuonna 1906.
Mäkelin tuli Ouluun Kansan Tahdon päätoimittajaksi vuonna 1907.
Vuoden 1917 ensimmäisillä valtiopäivillä Mäkelin oli perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Tällöin hän asettui puolueessaan sille kannalle että eduskunnan tuli ottaa korkeimman vallan käyttö käsiinsä ja julistaa maa itsenäiseksi.
Mäkelin toimi vuonna 1918 kansanvaltuuskunnan agitaatiotehtävissä ja vangittiin sodan jälkeen sekä tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Mäkelin sai armahduksen vuonna 1922.
Mäkelinistä tuli oululaisen Pohjan Kansan päätoimittaja ja hänet vangittiin vuonna 1923 kommunistisesta toiminnasta syytettynä. Hän päätti itse päivänsä vankilassa muutamaa viikkoa myöhemmin.