Johan Jakob Nervander syntyi 23.2. 1805 Uudessakaupungissa ja kuoli 15.3. 1848 Helsingissä. Vanhemmat: apteekkari Johan N. ja Beata Bergbom.
Nervander kävi koulua Oulussa ja isänsä kuoleman jälkeen Turussa. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1827 parhain siihen asti saavutetuin arvosanoin.
Nervander kamppaili jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa ja avioitui 20-vuotiaana. Hänestä tuli 1829 fysiikan dosenttti ja 1832 apulainen sekä vuonna 1838 ylimääräinen professori. Vuonna 1845 Nervanderista tuli, Hällströmin jälkeen, fysiikan professori.
Nervander sai ensimmäisen Aleksanterinstipendin ja lähti Skandinaviaan sekä Keskija EteläEurooppaan. Hän tutustui ajan johtaviin fysiikan tutkijoihin ja saavutti itsekin suurta tunnustusta. Vuonna 1835 hänelle tarjottiin Jenassa ylimääräisen professorin virkaa.
Pariisissa ollessaan 1833 Nervander esitteli Tiedeakatemialle uuden parannetun galvanometrin (laite on ranskalaisen Pouillet'n parantamana tullut tunnetuksi tangenttibussolin nimellä). Palattuaan matkaltaan Nervander tutki erityisesti maamagnetismia ja meteorologiaa ja sai perustetuksi yliopiston magneettisen ja meteorologisen observatorion, jonka johtajaksi hän tuli. Laitos aloitti työnsä vuonna 1844.
Tutkimuksensa Nervander julkaisi osittain Suomen Tiedeseuran ja osittain Pietarin Tiedeakatemian sarjoissa.
Nervander kuului Lauantaiseuran piiriin ja siten yliopiston oppositiohenkisiin.Hän kuului myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Helsingfors Iyceumin perustajiin.
Nervander oli myös huomattava runoilija.
Vuonna 1840 ilmestyi hänen runoteoksensa Jephtas bok. En minnessång i Israel. Hän sai siitä Ruotsin Akatemian toisen palkinnon.
Fr. Cygnaeus julkaisi vuonna 1848 nuorena kuolleen Nervanderin elämänkerran.
Puoliso vuodesta 1827 Agatha Emerentia Öhmann (kuoli 1860).