Nikolai I syntyi 6.7. 1796 Hatsinassa ja kuoli 2.3. 1855 Pietarissa. Vanhemmat: keisari Paavali I ja Maria, syntyisin Württembergin prinsessa Sofia Dorothea.
Nikolai sai heti nuorena vanhoillisen miehen maineen. Hänen valtaistuimelle nousunsa yhteydessä tapahtunut ns. dekabristikapina 1825 johti ankariin kuritoimiin, tiukkaan sensuuriin ja ulkomaisten yhteyksien rajoittamiseen. Nikolai antoi eurooppalaisille kolleegoillen apua vallankumouksellisten liikkeiden tukahduttamisessa 1830 ja 1848 ja alisti Puolan Venäjän maakunnaksi.
Tullessaan Suomen suuriruhtinaaksi Nikolai vahvisti maan oikeudet saman kaavan mukaan kuin Aleksanteri I. Hän antoi kenraalikuvernööreille suuren vallan ja piti Suomessa omia luottomiehiään, joille paikallinen hallitusvalta uskottiin.
Suomessa reagoitiin jyrkästi, kun vuonna 1827 annettiin asetus, jonka mukaan kreikkalaiskatoliset pääsivät Suomessa siviilija sotilasvirkoihin. Vuodesta 1829 sensuuria tiukennettiin ratkaisevasti.
Vuonna 1835 Nikolain myötävaikutuksella aloitettiin Suomen lakien kodifioimishanke, mutta sitä ei viety loppuun. Sensuurista huolimatta suomen kielen asema kohentui Nikolain aikana, koska hänen uskottunsa Suomessa suosivat fennomaaneja. Talouspolitiikassa tavoite oli Suomen ja Venäjän lähentäminen. Ero Ruotsista kasvoikin merkittävästi ja vuoden 1840 reaalisaatiossa maan rahaolot vihdoin vakiintuivat. Tullipolitiikka uudistettiin ja aloitettiin kanavien ja rautateiden rakentaminen.
Nikolain ulkopolitiikan ensimmäinen vastoinkäyminen oli Krimin sota. Hän kuitenkin kuoli ennen sen onnetonta päättymistä. Suomessa Nikolai, joka kävi täällä vuosina 1830, 1833 ja 1854, nautti viime vuosinaan suurta ihailua. Hän uskoi, että suomalaiset ovat poikkeuksellisen uskollinen kansa. Hänen aikanaan yhteydet Venäjään tiivistyivät kaikilla tasoilla.
Puoliso vuodesta 1817 Preussin prinsessa Charlotte, keisarinnana Aleksandra Feodorovna (kuoli 1860).
Nikolain jälkeen hallitsijaksi tuli hänen poikansa Aleksanteri II.