Adolf Ivar Arwidsson syntyi 7.8. 1791 Padasjoella ja kuoli 21.6. 1858 Viipurissa. Vanhemmat: kirkkoherra Arvid Adolf A. ja Anna Katarina Molin.
Arwidsson valmistui maisteriksi Turussa 1814. Kirjoitettuaan väitöskirjan hänet nimitettiin historian dosentiksi vuonna 1817.
Arwidsson oli keskeisiä henkilöitä kirjallisessa piirissä, joka perusti Auraseuran vuonna 1815.
Hän matkusti Upsalaan 1817 missä viipyi syksyyn 1818. Täällä hän solmi läheiset siteet moniin uusromantiikan edustajiin ja oli kesällä 1818 jopa Svensk Literatur -Tidningin toimittajana. Arwidsson otti osaa Upsalan yliopiston Suomalaisen osakunnan toimintaan. Siellä oli kansallisromanttinen henki ja harrastettiin suomen historiaa, kieltä ja kansanrunoutta. Suomeen palattuaan Arwidsson tuli samanhenkisen Mnemosynelehden avustajaksi. Kesällä 1819 hän teki runonkeräysmatkan Pohjois-Savoon ja tapasi Iisalmen pappilassa myös keisari Aleksanteri I:n.
Arwidsson alkoi julkaista sanomalehteä Åbo Morgonblad vuonna1821. Hän kirjoitti, että Suomen uudessa asemassa kansallishengen herääminen on maan olemassaolon edellytys. Lehti lakkautettiin keisarin käskyllä saman vuoden syyskuussa. Tekstin pelättiin yllyttävän opiskelijoita kapinaan.
Mnemosynessä hän julkaisi seuraavana vuonna kirjoitelman Betraktelser, jossa arvosteli erityisesti maan upsseristoa. Tämä johti erottamiseen yliopistosta keisarin kirjeellä 20.5. 1822. Arwidsson suututti maan johtavia virkamiehiä. Syksyllä 1823 hän muutti Ruotsiin.
Tukholmassa Arwidsson elätti itseään kirjallisella työllä. Vuonna 1824 hän pääsi Kuninkaallisen kirjaston virkamieheksi ja 1843 sen johtajaksi. Hän julkaisi 1827 uuden painoksen saksalaisen Fr. Rühsin teoksesta Finland och dess invånare. Se oli pitkään ainoa saatavilla oleva Suomen historian esitys.
Arwidsson kirjoitteli Suomen asemasta monasti. Vuonna 1839 hän piti maan tulevaisuutta synkkänä (Finland och dess framtid) ja sodan aikana 1855-1856 hän toivoi, että maa irrotettaisiin Venäjästä.
Arwidsson kävi vuonna 1827 Suomessa tutkimusmatkalla, mutta sai samantien käskyn palata Ruotsiin. Vaikka karkotus peruutettiin vuonna 1843, hän tuli käymään Suomessa vasta vuonna 1858. Hän sai lämpimän vastaanoton, mutta sairastui ja kuoli Viipurissa, minne hänet haudattiin.
Puoliso vuodesta 1824 Johanna Carolina Armfelt (kuoli 1878).