Hilja Onerva Lehtinen (L. Onerva) syntyi 28.4. 1882 Helsingissä ja kuoli siellä 1.3. 1972. Hänen vanhempansa olivat sahanisännöitsijä Johan Lehtinen ja Serafina Saarholm.
Onerva opiskeli Helsingissä, Dresdenissä, Pariisissa ja Roomassa.
Onervan ensimmäinen teos oli runokokoelma "Sekasointuja" (1904). Hänen muita varhaisia teoksiaan olivat "Mirdja" (1908), "Murtoviivoja" (1909), "Nousukkaita" (1911), "Mies ja nainen" (1912) ja "Inari" (1913).
Onerva toimi taide-, kirjallisuusja teatteriarvostelijana Uudessa Päivässä vuosina 1909-1910 ja Helsingin Sanomissa vuosina 1910-1911. Hän oli Eino Leinon julkaiseman Sunnuntain toimitussihteerinä vuosina 1915-1917.
Onervan myöhemmistä teoksista on syytä mainita mm. "Iltakellot" (1912), "Kaukainen kevät" (1914), "Yksinäisiä" (1917), "Murattiköynnös" (1918), "Elämän muukalainen" (1921), "Salainen syy" (1923), "Liekki" (1927), "Rajalla" (1938), "Pursi" (1945) ja "Iltarusko" (1952).
Onerva julkaisi myös merkittävän elämäkertateoksen "Eino Leino I-II" (1932).