Juho Kusti Hellstén (Paasikivi vuodesta 1885 lähtien) syntyi 27.11. 1870 Tampereella ja kuoli 14.12. 1956 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan August Hellstén ja Karolina Wilhelmina Selin.
Paasikivi valmistui lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1901. Samana vuonna hänet valittiin Pellervo-seuran sihteeriksi ja vuonna 1903 hänet nimitettiin valtiokonttorin ylitirehtööriksi.
Paasikivi oli talonpoikaissäädyn sihteerinä vuosien 1904-1905 valtiopäivillä. Hänet valittiin eduskuntaan vuonna 1907.
Paasikivi kutsuttiin Edvard Hjeltin johtaman senaatin valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi vuonna 1908. Hän erosi senaatista sotilasmiljoonista syntyneen kiistan johdosta seuraavana vuonna.
Paasikivi siirtyi Kansallispankin pääjohtajaksi vuonna 1914.
Valtionhoitaja P.E. Svinhufvud antoi Paasikiven tehtäväksi senaatin muodostamisen toukokuussa 1918. Paasikiven senaatin tavoitteena oli tehdä Suomesta kuningaskunta, mutta kun Saksa hävisi sodan, oli myös Paasikiven senaatin väistyttävä jo marraskuussa 1918.
Paasikivi toimi Tarton rauhanneuvottelukunnan puheenjohtajana vuonna 1920.
Paasikivi erosi Kansallispankin pääjohtajan paikalta vuonna 1934. Hänet nimitettiin Suomen Tukholman lähettilääksi vuonna 1936.
Paasikivestä tuli syksyllä 1939 Suomen Moskovan-valtuuskunnan puheenjohtaja. Neuvottelut eivät johtaneet tulokseen. Sodan sytyttyä muodostetussa Rytin hallituksessa Paasikivi oli salkuttomana ministerinä.
Paasikivi toimi Suomen Moskovanlähettiläänä vuosina 1940-1941.
Välirauhan teon jälkeen Paasikivi nimitettiin pääministeriksi marraskuussa 1944.
Kun Mannerheim erosi presidentin virasta, eduskunta valitsi Paasikiven tasavallan presidentiksi maaliskuussa 1946. Paasikivi valittiin uudelleen presidentiksi vuonna 1950. Vuoden 1956 presidentinvaalissa hän ei enää tullut valituksi.
Paasikiven muistelmateoksia ja puhekokoelmia ovat mm. "Paasikiven linja I-II" (1956), "Paasikiven muistelmia sortovuosilta I-II" (1957) ja "Toimintani Moskovassa ja Helsingissä 1939-1941 I-II" (1958).