Paavali syntyi 1.10. 1754 (vanhaa lukua) Pietarissa, ja kuoli siellä 24.3. 1801 (vl.). Vanhemmat: keisari Pietari III ja Katarina Aleksejevna (Katariina II).
Paavalin äiti tuli hallitsijaksi vuonna 1762. Tullessaan hallitsijaksi 1796 Paavali oli äitinsä vihaaja, katkeroitunut ja hermosairas mies. Hänen ulkopolitiikkansa oli aluksi suuntautunut Ranskaa vastaan, mutta vuonna 1800 hän liittoutui Ruotsin Kustaa IV Aadolfin kanssa puolustaakseen etujaan Englantia vastaan. Sisäpolitiikassa Paavalin pyrki aatelin nujertamiseen ja talonpoikien aseman parantamiseen. Hän ei kyennyt toteuttamaan suunnitelmaansa ja lahjoitti itse tuhansia "sieluja" suosikeilleen, sekä kukisti verisesti rahvaan kapinat. Hän sekaantui tehokkaan urkinnan avulla alamaistensa jokapäiväiseen elämään.
Viipurin läänissä Paavali pani toimeen venäläisen sotaväenoton ja jakoi entistä enemmän lahjoitusmaita. Vuonna 1798 kiellettiin puutavaran vienti ulkomaille ja rajoitettiin suuresti talonpoikien oikeutta käyttää metsäänsä. Näistä tuli nyt rahdinajajia ja kapakoitsijoita.
Paavalin hallitustapa muuttui lopulta mielivaltaiseksi ja häntä vastaan syntyi Pietarin sotilaskuvernöörin v. Pahlenin johdolla salaliitto. Vangitsemisyrityksen yhteydessä Paavali surmattiin.
Paavalin jälkeen hallitsijaksi tuli hänen poikansa Aleksanteri (I).
Puoliso vuodesta 1773 Hessen-Darmstadtin maakreivin tytär Augusta Vilhelmina (k. 1776) ja vuodesta 1776 Württembergin prinsessa Dorotea Augusta Sofia (k. 1828).