Friedrich Pacius syntyi 19.3. 1809 Hampurissa ja kuoli 8.1. 1891 Helsingissä. Vanhemmat: viinikauppias Ludvig P. ja Margaretha Schumacher.
Pacius pääsi 15-vuotiaana opiskelemaan Kasselissa viulunsoittoa L. Spohrin ja sävellystä M. Hauptmannin johdolla ja hän piti jo 18-vuotianna omia konsertteja. Hän siirtyi 1828 Tukholmaan, missä pääsi hovisoittokunnan jäseneksi. Kun Helsingin yliopiston musiikinopettajan toimi tuli avoimeksi eikä Suomesta löytynyt sopivaa henkilöä, käännyttiinPaciuksen puoleen ja hänet nimitettiin virkaan vuonna 1834.
Helsingin musiikkielämä oli laimeata. Kaartin soittokunnan lisäksi oli vain yksi 12-miehinen orkesteri. Heti pian järjesti Pacius Spohrin oratorion Die letzten Dinge esityksen. Seuraavina vuosina pidettiin säännöllisesti pääsiäiskonsertteja, joissa esitettiin mm. Händelin, Mendelssohnin ja Cherubinin suuria kuoroteoksia. Vuosittain pidettiin myös 4-6 sinfoniakonserttia.
Pacius sovitti suomalaisia kansansävelmiä. Tunnetuksi hän tuli Runebergin Maammerunon säveltämisen jälkeen. Se esitettiin ensi kerran 13.5. 1848. Lisäksi hän sävelsi Qvantenin Suomen laulun, Sotilaspojan ja monia Topeliuksen lauluja.
Vuonna l852 esitettiin Suomen ensimmäinen ooppera, Topeliuksen sanoihin sävelletty Kaarle kuninkaan metsästys (Kung Karls jagt). Se menestyi myös Ruotsissa. Lisäksi
Pacius sävelsi musiikin satunäytelmään Prinsessan af Cypern ja viulukonserton.
Hänestä tuli vuonna 1856 Ruotsin Musiikkiakatemian jäsen, hän sai professorin arvon ja vihittiin kunniatohtoriksi.
Puoliso vuodesta 1842 Nina Lucia Martin (kuoli 1907).