Samuli Paulaharju syntyi 14.4. 1875 Kurikassa ja kuoli 6.2. 1944 Oulussa. Hänen vanhempansa olivat torppari Jaakko Paulaharju ja Kaisa Reinikka.
Paulaharju toimi opettajana Uudellakirkolla vuosina 1901-1904 ja Oulussa vuosina 19061935. Hän toimi myös Oulun historialliskansatieteellisen museon hoitajana 19081924.
Paulaharju oli innokas valokuvaaja ja kansantietouden kerääjä.
Paulaharhu julkaisi mm. teokset: "Uudenkirkon asuinrakennuksia" (1906), "Kuvauksia Hailuodosta" (1914), "Kolttain mailta" (1921), "Kainuun mailta" (1922), "Lapin muisteluksia" (1922), "Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa" (1923), "Syntymä, lapsuus ja kuolema" (1924), "Vanha Raahe" (1925), "Taka-Lappia" (1927), "Ruijan suomalaisia" (1928), "Suomenselän vieriltä" (1930), "Härmän aukeilta" (1932), "Seitoja ja seidan palvontaa" (1932), "Tunturien yöpuolta" (1934), "Ruijan äärimmäisillä saarilla" (1935), "Kiveliöitten kansaa" (1937) ja "Sompio" (1940)
Paulaharju sai professorin arvon vuonna 1943.